Uuden alku

Raskaana. 

Minä, me, ihanko oikeasti – raskaana? 

Tasan kolme viikkoa sitten sunnuntaina tunnelmat olivat kieltämättä aika sekavat. Testi nökötti edessämme ja näytössä komeili teksti: Raskaana 1-2 viikkoa. Hetken hiljaisuus, pään pudistelut, epäuskoiset silmäykset ja naurunpurskahdukset: Meille tulee vauva!?

Olisihan mun pitänyt arvata, että jotain tavallisesta poikkeavaa on meneillään. Elimistö yritti niin kovasti kertoa että hei, täällä tapahtuu jotain ihmeellistä! 

• Mielialanvaihtelut – mitä pienempi juttu, sitä isompi ärsytys
• Vessahätä, vessahätä, vessahätä. Paikkaa ja aikaa katsomatta
• Mahan nipistelyt menkkamaiseen tyyliin jo päiviä ennen testin tekoa
• Hajujen ja makujen voimistuminen uusiin sfääreihin sekä ihmeelliset ällötykset (kolme päivää ennen plussausta lempiruokiini kuuluva lohi lensi kaaressa roskiin).

Täytyy myöntää, että ensimmäiset päivät testin jälkeen olivat meillä molemmilla aikamoista tunteiden vuoristorataa. Eihän tämän ihan näin pitänyt mennä. Ennen perheen perustamista suunnitelmissamme oli ainakin häät ja asunnon ostaminen. Myös vapaus, tai pikemminkin sen väheneminen tulevaisuudessa oli huolenaiheena. Olin aina kuvitellut, että tulisimme päättämään ajankohdasta jonka jälkeen lapsi saa tulla kun on tullakseen. Kontrollin menettäminen ja elämän muuttuminen kerta heitolla tuntui alussa hieman ahdistavalta.

Tämä todistaa jälleen kerran sen, että elämä osaa yllättää. Niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka kuinka itse suunnittelee, elämä on se joka loppujen lopuksi sanelee tahdin. Pitäisi olla todella onnellinen siitä, että tässä kävi näin. Meitä lykästi. Lapsi on lahja ja tiedostan sen, että raskaaksi tuleminen ei ole jokaiselle temppu helpoimmasta päästä. 

Kun asiaa pohtii hieman tarkemmin, oli tämä melko oivallinen aika meidän pienelle ilmoittaa tulostaan. Olen valmistunut koulusta, käymme molemmat töissä ja mieheni opiskelee siinä sivussa. Nautimme yhdessäolosta ja tavallisesta arjesta. Mieheni on juuri se ihminen, jonka kanssa haluan perheen perustaa. En voisi olla onnellisempi siitä että olemme löytäneet toisemme. Edessä on varmasti paljon muutoksia ja vaikeitakin hetkiä, mutta uskon että otamme ne vastaan yhdessä, tiiminä. 

Vaikka tämä raskaus tulikin yllätyksenä, on sitä ehditty tässä jo jonkin aikaa sulatella. Uskomatonta, miten yksi (pieni) asia voi muuttaa elämän yhdessä hetkessä. En usko että perheen perustamiselle on koskaan täysin oikeaa aikaa. Kun se on tullakseen, siihen sopeutuu ja alkaa elää sen mukaisesti. Alkushokista toivuttuamme olemme päässeet asian kanssa kuta kuinkin sinuiksi: kerrottu vanhemmille ja sisaruksille iloisesta yllätyksestä, keskusteltu tulevista muutoksista, varattu neuvola-aika ja tutkittu raskauteen liittyviä asioita netistä. 

Olemme niin kiitollisia ja onnellisia tästä pienestä, joka toivottavasti saapuu maailmaan ensi helmikuussa. Tästä alkaa yhteinen matkamme pariskunnasta perheeksi <3