Rakenneultra koitti meillä eräänä syyskuisena maanantaina. Oli jännä tunne mennä samalle vastaanotolle kuin nt-ultrassakin ja istuskella aulassa odottamassa. Muistelimme kuinka paljon silloin heinäkuun lopulla stressasimme ja minä jopa pelkäsin että pieni ei olisikaan kasvanut tai jotain olisi pielessä. Nyt olimmekin yhtäkkiä kaksi kuukautta myöhemmin siinä tilanteessa, että raskauden puoliväli oli ylitetty ja kaikki sujunut oikein mallikkaasti. Tällä kertaa pystyimme olemaan rauhallisemmalla mielellä. Tietysti asiaa helpotti se, että vauvan liikkeet tuntuivat jo ja olimme saaneet puhtaat paperit yksityisestä ultrasta. Koen, että raskauden edetessä olen oppinut käsittelemään paremmin pelkoja ja huolia. Olen luottavaisempi siitä, että kaikki menee niin kuin pitää. 

Ultraava kätilö oli mukava. Hän kyseli aluksi vointiani ja tarkisti joitain tietoja. Sitten hän alkoi käymään vauvan rakenteita läpi ja selosti meille samalla mitä ruudulla milloinkin oli näkyvissä. Meissä herätti hieman huvitusta se, että hän leperteli ja hössötti vauvalle kun pikkuinen ei suostunut uteliaisuudeltaan laskemaan katsettaan esimerkiksi aivoja tarkasteltaessa :’D Totta kai olemme itsekin jutelleet pienelle, mutta ihan normaalilla äänellä (ainakin omasta mielestäni). Saa nähdä, mitä sitten tapahtuu kun vauva syntyy 😀

Pieni oli aktiivinen, aikamoisella sykkyrällä polvet melkein otsassa kiinni ja suojasi kasvojaan kuin nyrkkeilijä konsanaan. Saimme mukaamme kuvia sekä tietysti hyvän ja huojentuneen mielen, sillä pienellä näytti olevan kaikki hyvin<3 

Syyskuu oli tapahtumarikas ja kiireinen. Voin suurimman osan ajasta hyvin, mutta kärsin parisen viikkoa inhottavasta hormonipäänsärystä. Jaksoin kuitenkin käydä töissä normaalisti ja arki rullasi omaa tahtiaan.

Odotin suurella innolla, milloin saisin tuntea ensimmäiset kunnon potkut. Tämä päivä koitti heti kuun alussa, kun raskausviikkoja oli kertynyt kasaan 17. Epämääräisiä liikkeitä oli tuntunut jo aiemmin: pieniä muljahduksia ja kuplintaa. Olin pakahtua onnesta, kun pieni mutta napakka kumaus tuntui aivan alavatsalla<3 Siellä se pikkuinen ilmoitteli itsestään. Siitä lähtien otin tavaksi rauhoittua iltaisin sänkyyn ennen nukkumaanmenoa, josko pieni olisi optimaalisessa asennossa potkujen ja muiden liikkeiden tuntemiselle. Joinain päivinä liikkeitä tuntui useampi, toisina taas ei kuulunut mitään. En antanut tämän kuitenkaan häiritä, sillä olin tietoinen siitä ettei liikkeitä välttämättä tunne heti päivittäin. Saman viikon sunnuntaina pikku kaveri monotti mahan uumenista niin kovaa, että potku tuntui vatsan päältä. Kuun edetessä liikkeet sen kuin voimistuivat ja koin vauvaamme suurempaa yhteyttä kuin koskaan ennen.

Olimme varanneet syyskuulle ajan yksityiseen ultraan. Mielestämme oli mukava päästä näkemään mitä mahaan kuuluu kunnallisten ultrien välissä. Jännitin lääkärikäyntiä kovasti, ja mielessäni pyöri miljoonia kysymyksiä ja huolenaiheita. Tuntui että sydän hakkasi hetki hetkeltä kovempaa. Valitsemamme lääkäri oli ystävällinen ja asiantunteva. Hän teki olomme erittäin mukavaksi ja kertoikin heti vastaanoton alussa, että tulisi tarkistamaan vauvan rakenteet samaan tapaan kuin rakenneultrassakin tehdään. Tärkein toiveemme tietenkin oli, että vauvalla on kaikki hyvin. Positiivista jännitystä kuitenkin lisäsi se, että olimme salaa toivoneet saavamme selvyyden pikku matkustajan sukupuolesta. Saimmekin melko nopeasti ultrauksen alussa tietää, kumpi siellä mahassa asustaa. Meille tulee pieni poika<3 Tästä käynnistä ei ollut muuta kuin hyvää sanottavaa. Kaikki rakenteet näytti olevan kunnossa ja lääkäri sulki samalla pois huulihalkion mahdollisuuden. Pääsimme näkemään pikkuisesta myös 4D-kuvaa ja täytyy sanoa että olimme hieman epäuskoisisissa fiiliksissä – vauvan piirteet ja liikehdintä olivat niin suloista katsottavaa. Saimme mukaamme vielä runsaasti kuvia sekä DVD:n joka sisälsi koko ultrauksen. 

Nyt kun sukupuoli oli tiedossa, teimme muutamia ostoksia tulevan pikku herran vaatekaappiin. Olihan se ihanaa päästä shoppailemaan minikokoisia vaatteita. Kävimme koeajamassa muutamia vaunuja ja katsastimme eri lastentarvikeliikkeiden valikoimia. Hankintoja ei kuitenkaan kertynyt kuin muutama, sillä ajattelimme säästää suurimmat ostokset loppuvuoteen. 

Pukeutumistyylini uudistui hieman, sillä maha alkoi jo näkyä. Aiemmin hyvältä näyttäneet, mahan peittelytarkoituksessa käytetyt löysemmät yläosat alkoivat näyttää vähän hassuilta, kun maha ei ollut vielä kovin iso. Siirryin siis hulmuavista yläosista pois ja aloin ylpeänä esittelemään pientä vauvamahaani 🙂