Pitkän pitkä hiljaisuus takana – löysin itseni pohtimasta useaan otteeseen, onko blogin jatkamiselle enää mitään perusteltua syytä oltuani poissa niin pitkään. Tänään kuitenkin tartun härkää sarvista ja kokeilen vielä kerran. Aloitetaanpa siis paluu takaisin kertomalla miten syksymme on oikein sujunut 🙂 

ELOKUU

Viimeksi kirjoittelin kun kaksitoista viikkoa oli tullut täyteen. Kävimme kuun alussa NT-ultrassa ja siellä oli kaikki oikein loistavasti. Ruudulla näkyi pieni ja suloinen ihmisenalku, meidän oma rakas<3 Kuulimme sydänäänet ensimmäistä kertaa ja täytyy myöntää, että se herkisti enemmän kuin osasin arvatakaan. Käynnin jälkeen pystyi taas hetkeksi huokaisemaan helpotuksesta, sillä ensimmäinen tärkeä rajapyykki oli ylitetty ja mitään poikkeavaa ei myöskään verikokeiden ja ultran perusteella lasketuista riskiluvuista löytynyt. 

Muistan elävästi pinnassa olevat tunteet ja jännityksen kun pääsimme kertomaan tulevasta perheenlisäyksestä ystävillemme sekä sukulaisillemme. Iloksemme kaikki ottivat uutisen hienosti vastaan ja olivat onnellisia puolestamme. Kertomisen myötä raskaana oleminen konkretisoitui ja tunsin helpotusta siitä, ettei enää tarvinnut piilotella. Pääsin juttelemaan ystävilleni alkuraskauden aikaisista tapahtumista, mikä tuli kahden kuukauden salailun jälkeen enemmän kuin tarpeeseen. 

Pahoinvointi vaivasi edelleen, mutta viikon 14 paikkeilla se alkoi onneksi hellittää. Samoihin aikoihin kuvioihin astui iskiaskipu, joka häiritsi hieman työntekoa. Vointini oli pahoinvoinnin väistyttyä paljon parempi. Oli ihanaa, kun työpäivien jälkeen energiaa riitti muun muassa kaupassa käymiseen ja pieniin kävelylenkkeihin. Välillä tuntui, kun en olisi ollut raskaana ollenkaan. Maha alkoi hieman jo pömpöttää, mutta sen sai tarvittaessa peitettyä oikeanlaisen vaatetuksen avulla. 

Elokuussa oli toisen neuvolakäynnin aika. Pääsimme ensimmäistä kertaa tapaamaan oman neuvolatätimme, joka osoittautui oikein mukavaksi tapaukseksi. Saimme kuulla pikkuisen sydänäänet ensimmäistä kertaa dopplerilla. Pieni jännitysmomenttihan siinä syntyi, kun niitä ei hetkeen meinannut löytyä – ainakin omasta mielestäni aika tuntui ikuisuudelta. En muista että käynnillä olisi tapahtunut sen lisäksi mitään erikoista: perus verenpaineen mittaamista, puntarilla käyntiä ja sen sellaista. 

Teimme myös ensimmäisen vauva-aiheisen hankinnan ostamalla neutraalin kahden bodyn pakkauksen pian NT-ultran jälkeen. Ajattelimme, että on mukava saada kotiin jotain konkreettista mikä viittaa pikkuisen tuloon. Päällimmäisenä mielessä suloista vaatekappaletta ihmeteltäessä oli se, että miten pieniä nämä vastasyntyneiden vaatteet ovatkaan. Sydämien kuvat silmissä laitoin pikkiriikkiset bodyt roikkumaan vaaterekkiini<3