Ei kiitos, en juo tänään (enkä muuten seuraavaan 9 kuukauteen)

eialkoholia.png

Kesä on juhlien aikaa.

Kun saa tietää olevansa raskaana juuri kesän kynnyksellä, on edessä ”hieman” salailua ja säätämistä. Varsinkin, kun olen sitä tyyppiä joka ei kieltäydy viinistä illallispöydässä enkä yleensäkään ole juhlissa täysin kuivin suin. Katsaus kalenteriin ja ensimmäiset hikikarpalot nousivat otsalle. Kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun viikonloput olivat melko lailla buukattuja. Hienoa.

Miten tästä oikein selviydytään kunnialla?

Antibioottikuuri? Kuskina olo? Alkoholittomat drinkit? Myönnetään, että olen myös käyttänyt Googlea apuna :’D Syiden keksiminen ja tietyistä tilaisuuksista pois jättäytyminen on aiheuttanut päänvaivaa ja ollut jopa hieman stressaavaa. Vaikka raskaus ei vielä näykkään, väsymys ja huonovointisuus ovat olleet riesana. En pidä valehtelusta ja vaikka meillä onkin hyvä syy salata totuutta, ei tunnu mukavalta olla läheisten ystävien ja tuttujen ympäröimänä ja valehdella silmät kirkkaina.

Tähän asti salailu on sujunut ihan hyvin muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta. Ehkä eniten on ärsyttänyt se, että joillain ihmisillä ei ole hienotunteisuutta pitää asiaa omana tietonaan jos huomaa että vesilinjalla mennään. Esimerkiksi eräissä juhlissa ollessamme pöytäseurueeseen kuulunut puolituttu kailotti kovaan ääneen viinistä kieltäydyttyäni onnitteluja raskauden johdosta. Toisissa taas henkilökunta mokasi, kun menin sivummalle kaikessa hiljaisuudessa pyytämään alkoholitonta vaihtoehtoa boolille – kyllähän sellainen löytyi, mutta tarjoilija päätti huutaen ilmoittaa kollegalleen muiden juhlavieraiden ylitse, että kaataisiko hän minulle alkoholittoman juoman.

Varsinkin näissä molemmissa tapauksissa mukana olleet ystäväni varmasti aavistavat jo jotain, mutta ovat olleet erittäin hienotunteisia eivätkä ole maininneet sanallakaan asiasta. Ystävämme ovat meille todella tärkeitä ja heille kertomista odotamme jo kovin, mutta pieni itsesuojeluvaisto on kuitenkin vielä olemassa. Haluamme odottaa siihen 13 viikon paikkeille ja NT-ultraan asti. Sen jälkeen on helpompi ilmoittaa perheenlisäyksestä ja ei haittaa, vaikka tieto kantautuisi muidenkin kuin ystäviemme korviin 🙂 Enää ei täydy odottaa kuin viikko, ihanaa!

Meikämama & toukka (11+3)

 

kuva lainattu

suhteet oma-elama raskaus-ja-synnytys

Huhuu, onko siellä ketään?

Alkuraskauden vähäiset oireet mahan nippailuja lukuunottamatta saivat minut tekemään raskaustestin uudelleen pari viikkoa plussan jälkeen (tämä oli siis aikaa ennen pahoinvoinnin alkua). Päätimmekin mieheni kanssa, että menemme käymään yksityisellä puolella omalla lääkärilläni. Raskaus tuntui niin utopistiselta, varsinkin omasta mielestäni, että halusimme saada varmistuksen sille että mahassa tosiaan asustelee joku. 

En usko, että olen yksin näiden epävarmojen tuntemusten kanssa. Heti kun testi näyttää positiivista, alkaa huolehtimaan siitä että pienellä on kaikki hyvin. Onhan raskaus oikeasti alkanut, eikä kyseessä ole vain tuulimuna? Kai alkio on kiinnittynyt oikeaan paikkaan? Sujuuhan kehitys hyvin ja päästäänhän me nauttimaan vauvantuoksuisesta arjesta helmikuun alussa? Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. 

fullsizerender_1.jpg

Lääkäriaika koitti jo rv 7. Oli huojentavaa nähdä, että raskaus oli edennyt niin kuin pitääkin, alkio vastasi viikkoja ja pieni sydänkin sykki jo vimmatusti<3 Siellä se pikkuruinen, pavulta näyttävä ihmisen alku köllötteli kohdussani. Lääkärini oli ihana kuten aina ja selitti tarkasti kaiken, mitä nyt sen ikäisestä alkiosta voi kertoa. Kun alkion syke on näkyvissä, keskenmenon riski tietenkin pienenee jo jonkin verran. 

Nyt ensimmäisestä ultrasta on jo kuukauden päivät ja seuraavaan, nt-ultraan, on aikaa parisen viikkoa. Eipä tässä voi muuta tehdä kuin odottaa, nauttia ”kesäkeleistä”, toivoa parasta ja pitää huolta itsestään 🙂 

puheenaiheet ajattelin-tanaan raskaus-ja-synnytys