Yökötys
Huono, kuvottava olo pääsi yllättämään rv 7 ihan toden teolla.
Aiemmilla viikoilla vähäinen (nykyään kuvailisin sitä jopa sanalla mitätön) pahoinvointi oli läsnä hetkinä jolloin ruokailuväli oli päässyt venähtämään liian pitkäksi. Ehkä jopa hieman skeptisesti ajattelin että tällaista se nyt sitten taitaa olla omalla kohdallani, raskauspahoinvointi.
Ja p**kan marjat! Voi kuinka silloin olisin tiennyt mitä tuleman pitää. Mitään ruokaa ei tee mieli ja kaikki syömiseen liittyvä tuntuu ylivoimaiselta. Silti on pakko yrittää saada jotain alas. Outo tunne, kun tietää että kaikki on hyvin mutta silti kokee olevansa kipeänä.
Töissä olisi jaksettava joten siellä tutuiksi ovat tulleet näkkileivät, keksit ja muut pienet naposteltavat. Pahinta tässä olossa on se, että koskaan ei voi etukäteen tietää mikä seuraavaksi saa yökötyksen aikaiseksi. Ensin maistuivat voileipäkeksit – viikon jälkeen en voinut sietää edes niiden hajua. Vaihtoon vaan ja puoliksi syöty paketti piiloon keittiön kaapin kauimmaiseen nurkkaan. Jauheliha – varsinkin muodossa lihapullat ovat makunsa ja hajunsa puolesta ällöttävintä mitä tiedän. Kaksi kertaa olen tänä aikana yrittänyt niitä syödä. Eräänä päivänä mieleeni juolahti ihanan suolaiset pistaasipähkinät. Niitähän oli pakko saada ja vetäisinkin ihan kunnon satsin. Voitte varmaan kuvitella olenko himoinnut niitä enää sen jälkeen? Näiden esimerkkien saattelemana motokseni on muodostunut: päivä kerrallaan.
Olen ottanut tästä opikseni ja tehnyt huomion, että on ihan turha yrittää reippaana syödä jotakin jos se kuvottaa. Lopputuloksena on vain entistä kylmemmät välit kyseiseen ruokaan tai ruoka-aineeseen.
Hapankorput ihan sellaisenaan ovat olleet kova hitti varsinkin aamuisin ennen sängystä nousemista. En ole kyllä huomannut aamuisen naposteluhetken vaikutusta pahoinvointiin, mutta en uskaltaisi olla ilmankaan. Kai se on parempi sentään, että mahassa on jotain ennen kuin nousee sängystä ylös. Toivoisin, että mielitekoja -listani olisi pidempi, mutta tässä vaiheessa kun kaikki ruoka ja ruokailuun liittyvä tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, ymmärrän ettei niitä herkkuja niin helposti löydykään. On ikävä sitä tunnetta, että ruoka tuntuu houkuttelevalta ja herkulliselta. Mutta, kyllä minä sen vielä takaisin saan, ja ah kuinka ihanalta se sitten tuntuukaan!
Olenkohan jotenkin erityisen herkkä näiden ruoka-asioiden suhteen vai onko muillakin ollut raskauden aikana samankaltaisia yököttävien ruokien vaihteluja? Itselläni ei ole lähipiirissä samassa tilanteessa olevia, joten olisi kiva kuulla kokemuksia muiltakin 🙂
P.s. Ruoka-aiheisen tekstin kirjoittaminen ja erinäisten ruokien kuvailu ei ilmeisesti myöskään sovi raskauspahoinvoinnista kärsivälle. Siitä syystä: tämä teksti ei sisällä kuvia 😀
