Matkani alkoi aamulla aikaisin, neljän jälkeen suuntasimme kotoa lentokentälle. Siellä sai huomata ilokseni, että minut oli nostettu ykkösluokkaan! Matkani Kanadaan ei olisi voinut alkaa paremmin.

 Karhu olisi ollut jo valmis matkan alkamieen, mutta meidän piti odottaa  muita matkustajia. Lentoon päästyemme alettiin tarjoilla aamupalaa. Ruuan  perusteella en ainakaan olisi osannut ajatella olevani lentokoneessa.   

Heathrow´n lentokenttä en ehinyt oikein muuta tehdä kuin kulkea terminaalista toiseen, käydä läpi lukuisat turvatarkastukset ja tarkistaa kirjakaupat. Seuraavan lennon aikana opin, että lentäminen voi olla mukavampaa kui kotona oleminen.

Menuuseen kuului kolme ruokalajia ja ne sai valita muutamista vaihtoehdoista. Lisäksi syötävää ja juotavaa sai hakea niin paljon kun tahtoi. Ensimmäiset kolme tuntia lennosta meni vain syömiseen, eikä minun tarvinnut nousta paikaltani kertaakaan.

Ruoka oli aivan uskomattoman hyvää ja tietysti meille tarjottiin välipalaa vielä ennen laskeutumista.

Kun olin saanut leiman passiina ja tavarani suuntasin tapaamaan vastaanottajaani, joka ei jostais syystä tullutkaan paikalle. Onneksi toisen koulun vastaava henkilö soitti mummelilleni ja vei minut linja- autopysäkille. Matkareitti näytti niin tutulta lumen ja puiden takia, että olisi  voinut luulla olevansa suomessa.  Melkein kahden tunnin linja-auto matkan  jälkeen pääsin  viimein Lontooseen. Ja siellä minua oli vastassa todella  mukavan oloinen mummu pillimehun kanssa.