Harmaan aamun piristys

Tänään jouduin vihdoin myöntämään, että aurinko on jo takana tältä vuodelta. Harmaa, sumuinen, sateinen ja kolea aamu sai toivomaan, että saisi kömpiä takaisin vilttien väliin ja herätä tammikuussa gradu maagisesti valmiina. Nuokkuessani aamupalan ja läppärin äärellä kirjaston kahvilassa lopulta terästäydyin: ei tähän fiilikseen nyt jäädä vellomaan, on tässä muutakin tekemistä (niin kuin se gradu). Niinpä nappasin termosmukin mukaan ja lähdin hakemaan gradupäiviin olennaisesti kuuluvaa kofeiinishottiani: moccachinoa.

Moccachinon ohella tiskin takaa löytyi töinenkin piristys aamuun: nimittäin barista, joka oli ollut viimeiset puoli vuotta Australiassa ja yhtä rakastunut siihen ja Uuteen-Seelaantiin kuin allekirjoittanutkin. Ah, Uusi-Seelanti. Ah, Australia. <3 

Luonnollisestikaan piristys ei tietenkään kohdistunut graduntekoon, vaan bloggaamiseen ja reissuhaaveiluun, mutta parempi pirteä bloggaaja kuin nuutunut graduilija. Vai? Ehkä postaan tämän ja paneudun sitten takaisin gradun kimppuun. Lupaan!