Tästä se alkaa

Näin alussa pieni esittely lienee paikallaan, eli tätä blogia kirjoitta Elina, 30v, ja tarkoituksena on kirjoittaa lapsiperheen arjesta sekä siitä, minkälaista arjen keskellä on valmistella kolmen kuukauden Thaimaan matkaa.

Mutta mitä muuta voisin kertoa itsestäni?

Lapsia kaksin kappalein, Pyry 5v ja Pinja 2v. Miehelleni sanoin tahdon 17.7.2006 eli on tässä jokunen vuosi yhdessä pyöritty. 😉 Ammatti: lähihoitaja, opiskelen kolmatta vuotta sosionomiksi Kyamkissa. Harrastan leipomista ja lenkkeilyä. 🙂

Oman blogin kirjoittaminen on jo hetken pyörinyt mielessä ja nyt ajattelin sen aloittaa. Mitähän tästä ja tulee?

Eli siis joku varmaan luki yläpuolella olevaa tekstiä ja mietti, että mitä? Reissuun kolmeksi kuukaudeksi? Kyllä, Thaimaahan meidän pitäisi matkata ja kolmeksi kuukaudeksi… Pelkkä ajatuskin hirvittää jo tässä vaiheessa eikä lähtöön ole kuin KUUSI VIIKKOA! 😮 Mun ”lomailuun” liittyy vähän työharjoittelua sosionomi (AMK) opintoihin liittyen Suomikoti Phuket -projektissa, mutta mies ja minit nauttii lomailusta koooooko kolme kuukautta. 

Ei ole ihan pikku juttu tosta noin vaan ottaa ja lähteä. Pitää miettiä ainakin sataa eri juttua. Lennot? Majoitus kohteessa? Omakotitalo vai apartment? Vai hotelli? Rokotukset lapsille ja aikuisille? Töistä opintovapaata? Miehelle vuorotteluvapaata? Vakuutukset? Lainanlyhennykset? Raha-asiat matkan aikana ja sen jälkeen? Viisumit? Talonmies matkan ajaksi vai asunto vuokralle? Mitähän vielä?

Voin sanoa, että tietokoneella olen istunut monen monta tuntia etsien majoituvaihtoehtoja ja lentoja. Urakkaa siinä oli, mutta onneksi löysimme kivan paikan lokakuun majoitukseen -> http://kataoceanview.com/en/

Tuolla siis majoitutaan lokakuu, marras- ja joulukuun majoitus etsitään paikan päältä. 

Meidän 5v ei malta odottaa, että pääsee reissuun. Tosin, äiti ei malta odottaa lentoa, koska tietää sen jo nyt olevan osittain tuskainen. Pyry pelkää kuollakseen lentokonetta, lähinnä nousua ja laskua, ja saa aina megaluokan paniikkikohtauksen. Siinä menee ensimmäinen ja viimeinen tunti rauhoitellessa. Eihän meillä ole kuin yksi välilasku…Pinja 2v on sen sortin elohiiri, että jos ei pääse liikkumaan ja tekemään sitä mitä haluaa, saa magaluokan hepulit. Siinähän sitten kuunnellaan huutoa tunti jos toinenkin… 😀 No, kotiinkin voisi jäädä, mutta meidän perhe janoaa kokemuksia ja tälläinen juttu tulee kerran elämässä vastaan. Siihen on siis tartuttava!

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *