Minä ja uudet asiat

Oon kerennyt taivaltaa maailmassa vasta 15,5 vuotta ja silti kysymyskiä, pohdittavaa on kertynyt enemmän kuin sisäistämään pystyn.

Kuka mä oon? Mitä voin elämälläni tehdä? Onko mussa potentiaalia mihinkään? Muiden odotukset? Miten pärjään, kun peruskoulu loppuu? Entä toinen aste? Mikä on mun rooli yhteiskunnassa? Mitä voin tehdä ollakseni parempi?

Esimerkiksi näitä pohtiessa saa ajan kyllä kulumaan. Tänään ei ole kuitenkaan aika näille kysymyksille.

Mulle uudet alut, ihmiset ja tilanteet on aina ollut vaikeita. Oon aika vahva introvertti, vaikka mun parhaiksi puoliksi usein mun sosiaaliset taidot luetaankin. En nauti uusista tilanteista. Mua ahdistaa ajatus, että pitäisi esittäytyä muille tai päästää ihmisiä lähelle. Jo tän bloginkin aloittaminen oli mulle yksi kynnyskivi, vaikka olen tästä haaveillut jo pitkään. Mun omaa epämukavuuden tunnetta uusien asioiden parissa lisää se, etten voi tietää muuta kuin sen, mitä itse tunnen. Uusissa tilanteissa en tiedä etukäteen, mikä on okei ja mikä ei, tai mistä joku toinen voi esimerkiksi loukkaantua. Mua pelottaa ajatus siitä, että voisin tietämättä satuttaa toista tai vaikka saada toisen henkilön ahdistuneeksi, kuten itse.  Näitä samoja tuntemuksia mussa herrättää uudenvuodenaika.

Uusivuosi ja mahdolliset muutokset

”New year, new me”-lausetta näkee nykyään melkein kaikkialla näin uudenvuoden aikoihin. Uskon, ja tiedän, etten oo ainoa, joka kokee tällaisten lausahdusten tuovan enemmän negatiivista kuin positiivista itselleen, vaikka niiden taustalla positiiviset aikeet olisivatkin.

Miksi muutokseen tarvitaan uusi vuosi tai erillinen syy? Miksi  itsensä muuttamisesta täytyy tehdä niin suuri julkinen numero? Kuuluuko itseensä liittyvät muutokset ja päätökset oikeasti kellekään muulle kuin asianomaiselle henkilölle itselleen? Jos en kerro kehitettävistä asioista, ovatko ne edes todellisia vai kuvittelenko vain?

”New year, new me” kaltaiset positiivisuuteen pyrkivät lausahdukset voidaan tulkita monin eri tavoin: ne voidaan nähdä tavoilla, joilla ne on tarkoitettu ymmärrettäviksi, tai ne voivat kääntyä negatiivissävytteisiksi. Itse koen vahvaa sosiaalista painetta tällaisten asioiden yhteydessä. Ajatus siitä, että joku ympärilläni voisi ajatella näin ja pyrkiä parantamaan itseään saa minut usein ajattelemaan esim. :

Enkö olekaan tarpeeksi tällaisena? Pitääkö minunkin muuttua? Mikä minussa on vikana, kun en halua jakaa omia heikkouksiani ja kehityskohteitani yhtä julkisesti somessa? Laskeeko arvoni muiden silmissä ja maailmassa, jos en näytä muutoksiani? Missä menee positiivisen ja negatiivisen raja? Toivottavasti tämä ajatusmalli ei mene kenelläkään liian pitkälle.

Ymmärrän, että jotkut saattavat tarvita tällaista esim. motivaattoriksi. Tiedän myös, että tällaisten asioiden taustalla voi olla suurempiakin asioita, joiden kannalta tämä  kannattaa. Usein tähän ryhtyvät myös toteuttavat ajatelmaa onnistuneesti. Ja itsehän tähän ryhtyvät henkilöt päättävät, mitä ja miten jakavat matkaansa muille. Mielestäni on kuitenkin jollain tapaa surullista, että etenkin nuorten ikäryhmissä näihin ajatuksiin ja esim. uudenvuoden lupauksiin liitetään liian usein ulkonäkö ja yhteiskunnassa vellovat ”kauneusstandardit”. Olen lukemattomat kerrat törmännyt tapauksiin, joissa tämänkaltaiset ulkonäönkohentamis-lupaukset ovat johtaneet ongelmiin esim. mielenterveyden tai ihmissuhteiden kanssa. Voin itsekin sanoa kuuluvani tähän porukkaan.

Emme voi ikinä tietää, mitä toinen ajattelee, tuntee tai on kokenut. Vaikka joku asia ei vaikuttaisi meihin itseemme, voi se vaikuttaa tietämättämme paljonkin ympärillä oleviin ihmisiin, oli vaikutus sitten minkälainen tahansa. Ajatus toiselle negatiivisen tuottamisesta sattuu ja ahdistaa, ja se on asia, jota pyrin välttämään kaikessa, mitä teen, vaikka tiedän, ettei se aina ole mahdollista.

Miten te koette asian?

Niinkuin aiemmin mainitsin, jo tämän blogin aloittaminen vaati multa jonkin verran voimaa ja rohkeutta, vaikka kirjoittaminen ja pohdiskelu ovat aina olleet mun juttuja.

Tykkään pohtia kiperiäkin kysymyksiä ja varmasti jaan niitä  tännekin.

Tämä blogi tulee olemaan osa mun matkaa elämässä ja olisi todella ihanaa kuulla teidänkin ajatuksia aiheista, joita käyn läpi, saada teiltä vinkkejä ja tukea tulevissa asioissa.

~ Aino