Testikierros: etanoita

Otin hammastikun käteeni, virnistin reilusti etukäteen erittäin huomiota herättävästi ja dramaattisesti kuin pikkulapsi konsanaan. Pistin tikulla etanaan ja vedin sen ulos kotilostaan. Hyi! Nopealla vilkaisulla näin sarvet selvästi ja varmaan sen kasvotkin. Pidättelin yökkäystä ja toin niljakkaan lähemmäksi suutani vähitellen. Hipaisin kielellä nopeasti etanaa ja otin irvistyksen takaisin päälle. Sitten: 1…2…3…HEP! Etana suuhun, muutama nopea puraisu ja nielaisu. Mutta mitä vielä, sehän oli HYVÄÄ. Ristiriitaisin fiiliksin tökkäsin hammastikkuni toiseen etanaan ja tällä kertaa eri asenteella: rauhallisesti pureksien ja maistellen. Nam. Vielä vähän ällötti ajatus etanasta, mutta sitä mukaa kun söin niitä, niin ällötys katosi. Maku vei mennessään. Uusi lemppari snackini. Kuvan kyseiset yksilöt paistoin itse kastikkeessa ja eivät pahoja nekään, mutteivat voita ravintolassa maistamiani. Harjoitus tekee mestarin ja aion kokeilla Suomessakin. Kuulemma tölkeissä saa. 

Kaikkea pitää maistaa, niin kuin vanhemmat opettavat jo pienestä pitäen meille. Nyt sen vasta uskalsin etanoiden kohdalla tehdä. Ensi kerralla ravintolassa ollessanne, jos listalta vain löytyy, niin rohkeasti maistamaan!