Aina ei voi voittaa, mutta ehkä joskus

Ei, minulla ei ole ollut hurjan kiireistä. Eikä superhauskaa. Ei edes elämäni parasta aikaa, vaikka kaikki niin sanovat vaihdossa olevan. Itse en sanoisi näin. Tämä on lähinnä upea kokemus, jota ei tule katumaan. Olen pahoillani, jos olen mood-killer. Joillekin tämä on sitä elämän parasta aikaa. Minulla tuntuu vain olevan ehkä väärä hetki tälle. Toisaalta, miksei myös täysin oikea. Olen miettinyt, miettinyt ja miettinyt lisää. Lähinnä elämääni, että mitä siltä haluan. En väitä, että minulla olisi ollut tylsää tai en olisi osannut pitää hauskaa. Voin vain kuvitella, jos olisin tullut tänne pari kevättä sitten, niin ties missä pulassa olisin ollut 😉 Tästä ristiriitaisuuksien keskeltä sanonkin ajankohdan olleen minulle tällä hetkellä se, että tulin juuri oikeaan aikaan: asiat Suomessa tuntui olevan ihan sekaisin ja pakeneminen arjesta sopi minulle täydellisesti. Myös loppumotivaatio opiskeluihin voisi kasvaa täällä. Koulukaverini valmistuvat nyt keväällä, kun minä vielä kerään intoa lopputyöhöni. Mihinkäs minulla mikään kiire on. 

Olen hakenut kesätöitä innokkaasti Suomesta ja vanhasta työpaikasta oltiinkin kiinnostuneita, mutta mitään vahvistusta ei ole vielä kuulunut. Soittelin perään jossain vaiheessa, mutta pyydettiin odottelemaan. Joka tapauksessa oltaisiin yhteydessä. Tästä on kulunut 3-4 viikkoa. Viime viikolla minulle iski itsetunnon romahdus, että ei edes vanha työpaikka halua minua ja miten ihmeessä pääsen mihinkään haastatteluun täältä, jos joku uusi firma kiinnostuisi. Sähköposti täyttyi vain kiitos, mutta ei kiitos-viesteistä. Noh, eipähän tarvinnut selitellä, että täällä sitä ollaan toisella puolella Eurooppaa, käviskös.. Ai ei? No ei sitten. Olen ollut oman alani työkokemuksen puutteessa. Olen kyllä työskennellyt paljonkin tehdastyöskentelyssä, kuten tuotannossa, mutta tarvitsisin esimiesharjoittelua samalta alalta. Okei, en ole paljoa uskaltanut edes hakea tämmöisin kesätyöpaikkoihin, kun en ole luottanut itseeni. Olin kuitenkin keväällä laittanut hakemuksen netissä erääseen isoon ulkomaiseen firmaan, joka työllistää Suomessa n. 7000 työntekijää. Viime vuonna hakiessani sain tämän kuuluisan kieltävän vastauksen, jossa kerrottiin hakijoita olleen 11 000. Siis mitä?! Pelkästään kesätyöntekijöitä. Muistin alkuvuodesta tämän edellisvuoden kirjeen ja mietin, että turha varmaan laittaa, miten erottuisin? Tämän unohtaneena minuun otettiin kyseisestä firmasta viime viikolla yhteyttä juuri minun ollessa melkein suurimmassa masennuspisteessä ja pyydettiin haastatteluun. Kerroin olevani Espanjassa, mutta tämä vain tuntui kiinnostavan soittajaa. Saimme sovittua haastattelun tälle viikolle puhelimitse ja nyt odotan ensi viikolla vastausta. Kylläpä piristi mieltä, mutta ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Eli kaikki on mahdollista täältä käsin myös. Ensi viikolla olen menossa Barcelonaan ja toivon totisesti loman päätteeksi loistavia uutisia.