Ei oo suunnitelmat nyt oikein pitänyt. Olen ollut tosi stressaantunut ja kiireinen jo muutaman viikon, että en ole kerennyt hirveästi päivittelemään. Minulla on ollut ihan hirveästi kaikkea tässä päällä samaan aikaan. Koulu, treeni, ystävyys suhteiden katkeaminen, liikaa sellaisia asioita, jotka kuormittavat ihan hirveästi. Siitä huolimatta olen jaksanut taistella ja olen hakenut apua tilanteisiini, joten luultavammin tilanne alkaa kohenemaan tästä pikku hiljaa. Stressin myötä treeni määrät on kasvanut ja se tietysti omalla tavallaan lisännyt stressin määrää. Aion vähentää treenimääriä, että saisin elämän tästä pikku hiljaa taas raiteille, koska kohta mennään täysin metsää ja lujaa. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Tällä kertaa miun ei tarvinnut ajautua ihan pohjalle, että uskallauduin hakemaan apua. Nyt menin aika nopeasti, että saisin apua tilanteeseeni varhain, että ei mennä sinne pohjalle saakka. Kuitenkin suurin työ on tehtävä omassa päässä. Nämä kaikki ei ole helppoja asioita. Kaikki on kuitenkin ratkaistavissa.

 

Kuitenkin päällisin puolin mulle kuuluu tosi hyvää. Juoksin tuossa viime kuussa värälän juoksuissa kultaa. 6,4km matkalla ajalla 28minuuttia. Tavoitteeksi olin laittanut, että suoriutuisin puolessa tunnissa ja alitin sen. Olin aika ylpeä saavutuksesta, vaikka tosi paljon käynkin sisäistä taistelua, että olenko riittävän hyvä ja ainahan ne tavoitteet vaan nousee. Juoksin kuitenkin loukkaantuneena, joten ilman loukkaantumista olisin varmasti juossut paremman ajan.

Koulun loppu alkaa häämöttämään. Yhteishaku tehty. Pääsykokeet lähestyy. Vikat tunnit ja vika työssäoppiminen niin tämä 3-vuoden taistelu alkaa loppumaan. Hemmetin ylpeä olen itsestäni. Palailen tähän jossakin toisessa postauksessa lähempänä valmistumista, että miksi.

 

Kaikin puolin toivotan kaikille ihanaa syksyä, muistakaa tehdä niitä kivoja asioita, levätä ja arvostaa itseään sellaisena, kun on <3