Kuulumisia

                                 Kuulumisia arjen keskeltä

Heipä hei taas vaihteeksi. Tänään ajattelin jakaa hieman arkisia kuulumisiani ja avata teille ravitsemusterapeutin tapaamisesta, joka tosiaan oli tuossa toissapäivänä. Tämä viikko on mennyt taas todella todella nopeasti, paljon on tultu tehtyä ja paljon on tehty myös harppauksia kohti tervettä elämää.

Alkuviikko meni työssäoppimisessa, joka tosiaan on kestänyt minulla jo lähemäs toista kuukautta. Enään muutama viikko jäljellä ja sitten lomaillaan. Ihanaa eiks vaan? .

     Keskiviikkona sitten oli vappu ja sen vietin lähinnä liikkuen luonnossa ja nauttien ihanasta kevät säästä. Torstaina sitten työssäoppimassa ja treenit vedin vielä sopivasti illalla ja perjantaina olin ”vapaapäivällä” töistä, koska mulla oli se ravitsemusterapeutin tapaaminen, joka oli mulle monestakin syystä suuri askel kohti terveyttä ja pelkoja. Sillä minulla on ollut pitkään suurin pelko lääkärissä käyminen, sillä pelkään ihan kamalasti, että joudun sairaalaan, mutta nyt olen viimein päättänyt, että ”uhkaan” tätä pelkoa ja käyn niissä tapaamisissa, koska tiedän, että ne on vain minulle parhaaksi ja paraneminen junnaa vaan paikalla jos en asioita millään tavalla muuta.

    Ajattelin, että voisin hieman puhua enemmän siitä ravitsemusterapeutin tapaamisesta, sillä se varmaan montaakin kiinnostaa. Tosiaan oon ”vältellyt” nyt noin 1,5v niitä tapaamisia ja siinä ajassa on ehtinyt käydä vaikka ja mitä, kuten se kun taistelin viimeisillä voimista hengestäni niin pienenä ja hauraana tyttönä viime kesänä. Puhuimme tapaamisen alkupuolelle suunnitelmista sille tapaamiselle ja päätimme, että puhumme ateriasuunnitelmasta, painosta, kuulumisista ja mietimme tulevaa.

Ateriasuunnitelmasta puhuimme sen verran, että emme tee minulle suuria lisäyksiä, sillä nyt vain vaatii sen, että noudatan ateriasuunnitelmaa tarkkaa ja lisään ruokamääriä pääruuille ja yritän syödä nälän tunteen mukaan. Minulle se herätti monenlaisia sekavia tunteita, sillä menin odotuksella, että tehtäisiin lisäyksiä, päätin myös, että teen niitä lisäyksiä sitten itse, koska tiedän, että painoni ei nouse enään sovittua vauhtia jos en syö enemmän. Sitä mukaa mitä painoa tulee lisää, sitä mukaan täytyisi myös syödä enemmän. Päätin, että lisään ruokamääriä, pähkinöitä ja mahdollisesti mehun välipalalle, jos tämäkään ei riitä niin sitten joudun ottamaan ”tehosmootien” päivittäin ja siihen en tahdo, sillä en pidä yhtään siitä. Nyt näytän, että mä todella saan painon nousemaan enemmän ilman ”tehosmootieita”

Painosta puhuimme sen verran, että se on nyt junannut monta vuotta samoissa lukemissa, vaikka välillä käytiinkin siellä pohjalla niin paino on noussut taas samoihin lukemiin mitä alunperin oli, mutta tiedän itsekkin, että ne lukemat ei vielä todellakaan ole riittäviä, joten nyt on näytettävä, että pystyn tähän oikeasti.

Kuulumisista puhuimme sen verran, että kerroin miltä musta oikeasti tuntuu, mikä oli viimekesän totuus, missä silloin mentiin, miltä musta tuntui ja kuinka jouduin pelkäämään joka päivä kuolemaa. Kerroin myöskin, että nyt ollaan paremmilla vesillä, kun koko sairaushistoriani aikana ja toivon itsekkin muutosta tilanteeseeni. Kerroin myös, kuinka asiat ovat muuttuneet, eikä arki täyty enään pelkästään pakkoliikunta tai ruoka ajatuksista, vaan kaikesta muusta mukavasta.

Jatkosta päätimme sen verran, että tapaamme ensi tiistaina ja sen jälkeen katsomme mitkä on tulevaisuuden visiot. Mietimme sitä, että saanko painon nousemaan, vaiko pitääkö taas turvautua liikkumattomuuteen, taikka pitempiaikaiselle osastojaksolle, että saamme turvattua tulevaisuuteni.

 

Ihanaa rentouttavaa tulevaa viikkoa ihan jokaiselle ihanat <3

hyvinvointi terveys
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *