Pohkeet petti, kisat lähestyy…

                         Lepoa, lepoa ja vielä lisää lepoa…

Heissan taas pitkästä aikaa, nyt voisin ryhdistäytyä hieman ja kirjotella hieman useammin. Tässä minun elämän varrella on nyt viime aikoina käynyt vaikka ja mitä, kuten olin tuossa kesänlopulla kontrolli käynnillä osastolla, muutin lahteen ja aloitin vapaamman elämän, vaikka se toki toi valtavasti lisää vastuuta. Noihin asioihin palaamme jossain seuraavista postauksista.

Kesä meni tosi nopeasti, urheilin kesän aikana tosi suuria määriä ja tein töitä sen eteen, että tulisin menestymään kisoissa. Kuitenkin pohkeet näytti levon tarvetta ja kipeyty kipeytymistään kokoajan enemmän ja enemmän ja nyt ollaan todellakin siinä pisteessä, että levon paikka. Tällä hetkellä selailen juuri hyviä fyssareita, hierojia ja levosta on nyt huolehdittava entistä enemmän. Se tärkein asia urheilun rinnalla. Nyt on huolehdittava todella kovasti itsestäni ja saatava nämä jalat kuntoon, että kisataan sitten syksyllä vielä muutamat kisat. Tämän vuoden kisa saldo saa jäädä todennäkösesti aika alhaiseksi, mutta ainenkin aloitettu on ja kova vauhti vaan lisää saavuttamaan. Juoksu on todellakin se minun juttu, minun intohimon kohde. Voisin todella juosta, vaikka tunteja tuntien perään, mutta joskus sitä on levättäkin. Lepo on vaan äärimmäisen vaikeaa, kun aina vaan haluaisi mennä ja liikkua ja nyt, kun pitää rajoittaa tätä liikkumista niin se tuo samalla negatiivisia ajatuksia mieleen, pelko on kova jos ei tänä vuonna kisatakkaan ainuttakaan kisaa. Nyt teen kaikkeni, että voin jatkaa, joten lepoa, ravintoa ja hyvinvoinnin kannalta hyviä asioita nyt hetken aikaa!