Puolivälin ajatuksia.

Neljäs viikko Superdieettiä starttasi tänään ja puoliväli on nyt ohitettu. Viikot ovat hujahtaneet ohi ennätysvauhtia ja olo on loistava. Minkäänlaisia lipsumisia ruokavalion suhteen ei ole sattunut, ohjeita on noudatettu orjallisesti. Treenikin on sujunut, ainoastaan viime viikolla jäi muutama treeni välistä kiireisen aikataulun vuoksi.

Eilen pidin ohjeen mukaisen tankkauspäivän, joka sisälsi mm. hiilihydraatteja vaalean leivän muodossa ja paljon muita pannassa olleita ruoka-aineita. Odotin päivää kuin kuuta nousevaa, vihdoinkin saisi syödä muutakin kuin rehuja. Vaan päivän edetessä olo huononi ja viimeiset ateriat ei millään meinanneet upota. Vaalea leipä ei maistunutkaan niin hyvälle kuin olin muistanut. Loppujen lopuksi toivoin tankkauspäivän olevan mahdollisimman nopeasti ohi, jotta pääsisin taas nauttimaan kevyemmästä ruokavaliosta ja olosta. Tänään sanoinkin ystävälleni etten halua kokea sitä hiilaripöhöoloa enää koskaan, niin ikävä se eilinen olotila oli. Ja vielä kolme viikkoa sitten se oli mun normaali päivittäinen olotila.

Paino on pudonnut tasaisesti reilun kilon viikossa. Mittanauhaa en ole vieläkään saanut esille, mutta peilistä katsoessa rasvaa tuntuu sulaneen joka puolelta kehoa. Dieetti on siis tähän mennessä toiminut ja olo on tosiaan ollut melkoisen loistava.

Toivon todella, että kun tämä kuusiviikkoinen rutistus on ohi, olen löytänyt hyvän ohjenuoran kokonaisvaltaiseen elämänmuutokseen ruuan ja liikunnan suhteen. Vielä kun löytäisi täysillä sen liikkumisen ilon.

(kuva: weheartit.com)