Koiran kanssa lenkkeily luonnossa on parasta mitä tiedän koiralle sekä myös itselle. Yleensä aloitamme menemällä metsän rajalle päästän Indin irti, joka ei meinaa pysyä pöksyissään mutta odottaa silti maltilla lupaa lähteä. ”Saa mennä” ja Indi lähtee kuin nato ohjus etsimään rakkaimpiaan eli keppejä. Siinä sitten luonnon helmassa mennään seuraavat pari tuntia ei siis mitää teitä pitkin vaan iha kintta polkuja keskellä mettää. 

Välillä joutuu varomaan kun tuo höpsö ei ymmärrä sen keppien kokoa ja juoksee täysiä takaa ohitte 2 metrisen oksan kanssa.. 

Pennusta asti olemme lenkin aikana tehnyt erilaisia harjotteita siltä varalta, jos joku tulee vastaan niin Indi tietää miten toimia tai muita mieltä aktivoivia käskyjä ja temppuja. Aina kun Indi näkee jonkun tulevan meitä vastaan ja kun hän yleensä kulkee 10-20 metriä minua edellä niin Indi pysähtyy ja katsoo taakse kysyen ohjeita, jotka jokaikinen kerta ellei kyseessä ole tuttu koira on että tule tänne ja sieltä myös tullaan vikkelään