Koiran paras ystävä

Aina silloin tällöin ajattelen, että olisipa kiva kun perheessämme olisi jälleen koiranpentu. Ja varmasti joskus meillä taas tuleekin olemaan, vaan ei juuri nyt. Ensinnäkin siksi, että mieheni mielestä meille ei mahdu. (Miten ei muka mahdu yhtä pientä koiraa? Monet kerrat olen näyttänyt kuinka koira mahtuisi minun, Lillin ja Pedon kanssa sohvalle. Miehelle ei välttämättä jäänyt tilaa, mutta hänhän puhuikin vain koirasta.) Päällimmäisin syy kuitenkin on se, että meillä on hyvä näin. Luulen, että pärjäisimme kolmenkin koiran kanssa  mutta en ole tällä hetkellä vielä valmis sitoutumaan kolmeen koiraan ja tästä syystä meille ei kolmatta koiraa tule, vaikka se pentu olisikin kovin ihana. Tästä pääsenkin tämän postauksen pääaiheeseen: Älä ota kesäkissaa, äläkä koronakoiraa. Ylipäätään mitään lemmikkiä ei tulisi ottaa hetken mielijohteesta. Lemmikit ovat täysin riippuvaisia omistajistaan, eivätkä ne itse voi vapaasti valita kenen luona asuvat. Lemmikin paras ystävä on sen omistaja, jota se rakastaa pyyteettömästi. On siis meidän omistajien velvollisuus tarjota lemmikillemme paras mahdollinen asumisympäristö ja rakastaa sitä takaisin pyyteettömästi. Myös silloin kun lemmikki on tehnyt tarpeet uudelle matolle tai syönyt kalliit kengät.

Lemmikit tuovat meille paljon iloa ja pysyvät rinnallamme myös silloin kun itsellä on huono mieli, eikä ole parhaimmillaan. Itse tunnen olevani onnellisimmillani koiran omistajana silloin kun koirat tulevat eteiseen vastaan kotiin tullessa: Lilli lelu suussa ja Peto nenä kiinni ikkunassa. Ja silloin kun toinen tai molemmat käpertyvät viereeni päiväunille. Ja silloin kun huomaan heidän innostuvan yhä uudelleen siitä samasta vanhasta puhki kuluneesta lelusta, jota esittelevät meille niin kuin mitäkin aarretta. Huomaan nyt, että näitä esimerkkejä olisi liuta lisää, joten tässä välissä nämä saavat riittää. 🙂

Luulisin (ja toivoisin), että jokainen lemmikin ottoa harkitseva on miettinyt asiaa tarkasti ja pohtinyt päätöstään juurta jaksain. Laitoin tähän kuitenkin vielä listan asioista jotka ainakin kannattaa selvittää ennen lemmikin ottamista ja siinä vaiheessa kun päätös lemmikin ottamisesta on tehty. Keskityn tässä listassa pääsääntöisesti koiran ottamiseen, koska omat kokemukseni ja tietämykseni ovat koirista

– Onko minulla aikaa lemmikille? Ainakin koiran kohdalla on hyvä muistaa, ettet voi esimerkiksi työpäivän (jonka koira on ollut yksin kotona) jälkeen jäädä enää pitkäksi aikaa muille teille. Koiran täytyy päästä säännöllisesti ulos tarpeille, mutta myös haistelemaan ja jalottelemaan. Lisäksi koira on laumaeläin ja vaikka koiria olisikin useampi pitämässä toisilleen seuraa, kaipaavat ne myös omistajan seuraa ja huomiota.
– Olenko valmis sitoutumaan lemmikkiin useaksi vuodeksi, mahdollisesti jopa yli 10-vuodeksi? Riippuen rodusta, useimmat koirat elävät ainakin 10-vuotiaaksi.
– Riittääkö varallisuuteni huolehtia lemmikille ravinto, virikkeet ja eläinlääkäri käynnit? Pelkät rokotukset maksavat useamman kympin ja jotkin perustoimenpiteistä (esimerkkinä hampaiden puhdistus) maksaa useamman satasen.
– Onko minulla tarpeen tullen lemmikille hoitaja/onko minulla varaa viedä lemmikkiä hoitoon? Kuten yllämainittu, koiraa ei voi jättää liian pitkäksi aikaa yksin, joten joskus voi olla tarpeen saada koiralle hoitaja jos olet esimerkiksi lähdössä reissuun.
– Jaksanko/pystynkö lenkittämään koiraa niin usein ja niin pitkiä lenkkejä kuin koira tarvitsee? Toiset koirat vaativat liikuntaa enemmän kuin toiset.
– Millainen koira minulle sopii? Roduissa on eroja. Toiset vaativat koulutukseltaan enemmän osaamista ja toiset ovat ”helpompia” koulutettavia. Ota selvää siis myös koiran koulutettavuuden ominaisuuksista sen lisäksi, että mietit kuinka söpö koira on.

Kun sitten on lemmikin hankinnan aika:
– Ota koira vain luotettavalta kasvattajalta.
– Ymmärrä, että puhdasrotuinen, terve koira maksaa. Jos kasvattaja myy normaalisti yli 1000e maksavaa koiranpentua muutamalla satasella ilman pätevää syytä, voi kyseessä olla pentutehtailu.
– Ole rehellinen kasvattajalle. Tulet olemaan tekemisissä kasvattajan kanssa, etkä hyödy mitään siitä, että esimerkiksi väität käyttäväsi koiraa näyttelyissä vaikket niin aio tehdä. Lisäksi kasvattajalta saa kullanarvoisia neuvoja mm pennun kasvatukseen liittyen, joten on molemmin puolinen rehellisyys on molempien etu.
– Varaa aikaa pennulle sen muuttaessa kotiisi. Koiran pitää opetella mm sisäsiisteyttä ja yksin olemista. Pentu ei pysty pidättämään yhtä kauan kuin aikuinen koira ja yksin olemisen opettelu aloitetaan lyhyistä hetkistä kerrallaan. Tästä syystä olisi hyvä, ettei pennun heti tarvitse jäädä kokonaisen työpäivän ajaksi yksinään vaan se saisi aikaa opetella yksin oloa.
– Kun hankit koiralle tarvikkeita kotiin, älä unohda koiran lääkekaappia. On tärkeä, että kotoa löytyy (ainakin!) punkkipihdit, lääkehiiltä, puhdistusainetta, oksennuttamiseen sopivaa suolaa ja kuumemittari.

Näitä asioita olisi varmasti vielä enemmän lisää, joten suokaa anteeksi jos jotakin unohdin listata. Minä en ole koiran kasvattaja, enkä koira-ammattilainen muutenkaan. Vain tavallinen omistaja jolla on tietämystä, mutta varmasti myös puutteita omissa tiedoissa. Onneksi lähipiirissä on koira-ystäviä, eläinlääkäri ja kasvattaja jolta voi aina kysellä apuja ja vinkkejä jos omat tietotaidot ei riitä. 🙂
Olisipa muuten kiva kuulla onko muiden lemmikeillä jotain omia tapoja mitä ne tekevät kun omistajat tulevat kotiin?