Peto tuli taloon

Meidän kotona asuu kaksi samanrotuista, hyvin  erilaista koiraa. Bichon Bologneset Lilli ja Peto.
Lilli tuli meille kodin vaihtajana avopuolisoni siskolta. Lilli rakastaa läheisyyttä ja kömpii yleensä heti tilaisuuden tullen syliin nautiskelemaan.

Kerran istuimme avopuolisoni kanssa vierekkäin sohvalla, Lilli hänen sylissään. Tällöin mies tuumasi, että eikö olisi mukava jos meillä molemmilla olisi koira omassa sylissä. Minä, joka voisin ottaa  meille vaikka kaikki maailman koirat olin tietenkin heti innoissani tästä ideasta. Koin kuitenkin velvollisuudekseni kertoa puolisolleni (joka ei koskaan ollut kasvattanut koiranpentua), että pentuarki on muutakin kuin söpönä nukkuva koira. Kun olin saanut esitelmäni loppuun ja pohdittuamme asiaa vielä yhdessä, päätimme alkaa etsiä meille pentua.

Pentu löytyikin yllättävän pian, sillä erääseen kenneliin oli juuri samana päivänä tullut peruutus kun minä sinne pentuasioilla soittelin. Kävimme alustavan varauksen jälkeen katsomassa pentua ja oli heti selvää, että tämä pentu muuttaisi meille. Ja niin odottelimme pitkät viikot, että pentumme Peto saatiin hakea kotiin.

Hakiessamme Petoa kotiin Lilli katsoi meitä koko automatkan järkyttyneenä. Vielä järkyttyneempi Lilli oli kotiin päästyämme kun tajusi, että Peto tulikin autosta myös sisälle asti. Sinä iltana Lilli kiipesi sylin sijaan sohvan selkänojalle niskan taakse tarkkailemaan ja pitämään huolen ettei Peto pääse liian lähelle. Seuraavana päivänä Peto teki tarpeensa (sen isomman) puolisoni kenkään ja puolisoni väitti, että olin  muka unohtanut mainita tällaisesta pentuesitelmää pitäessäni. Minua ikuisena lapsena tämä tietenkin nauratti kamalasti, enkä voinut kuin ihailla Peton suoritusta.

Pentuaika oli ihanaa, vaiherikasta ja hauskaa. Onneksi tämä kaikki jatkuu edelleen, vaikkei Peto enää pentu olekaan. Nykyään ollaan sisäsiistejä ja kavereita Lillin kanssa. Myös puolisoni on päässyt yli kenkänsä kokemasta kohtalosta.

Tämä oli ensimmäinen postaukseni. Jatkossa tulen kertomaan lisää Pedon ja Lillin, sekä heidän kaverikoirien touhuista ja ehkä välillä myös omista jutuista. Kiva jos jaksoit lukea. 🙂