Aina ei vaan tiedä
Mitä jos ei vaan tiedä mitä tässä elämässä kuuluu tehdä?
Kai tämä on jotain stressiä ollut koko alkuvuoden, kun tuntuu että olisi kokoajan vain enemmän ja enemmän pihalla mitä omassa elämässä tapahtuu. Olen nauttinut Lapin kuukausistani, mutta samalla koko muu maailma ja elämä on tuntunut kovin kaukaiselta. Olen tehnyt paljon mukavia asioita, kuten lautaillut upeilla rinteillä, ollut iloinen työstäni ja uusista ystävistäni. Silti olen matkustanut useamman kerran täältä Helsinkiin kevään aikana, koska on tuntunut ettei ”oikea elämä” ole täällä Levillä. Kaikki on sellaista outoa näytelmää, joka vaan pyörii samaa rataa päivästä toiseen ja usein koen paremmaksi jäädä vain sisätiloihin vaikka ulkona paistaa aurinko ja pitäisi lähteä nauttimaan siitä.
Ei, en siis koe, että jäisin tänne pysyvästi. Olen sitäkin miettinyt toki. Mutta vaaka kallistuu kuitenkin kokoajan enemmän sille puolelle, että tarvin isomman kaupungin, kaipaan enemmän mahdollisuuksia kaikkeen. Mitä jos Lapista olisi löytynyt ”Se Oikea” ja olisin jäänyt tänne ikuisesti… Ajatus ei oikein houkuta, itseasiassa kuulostaa aivan kamalalta, ja olenkin pysynyt hyvin kaidalla polulla ja välttänyt treffit vaikka tinderillä olenkin välillä leikkinyt. Jos haluan asua kaukana kaikesta, niin se tulee kyllä olemaan jossain lämpimämmässä maassa.
Kuitenkin ajatukset pyörivät jo ensi kaudessa. Olisi hirmuisen helppo mahdollisuus tulla tänne uudelleen. Ottaisin koiran mukaan, ehkä oman asunnon, joka tosin rajoittaisi sosiaalista kanssakäymistä uusien työkavereiden kanssa rankasti, kimppakämppä on ollut ehdottoman hyvä vaihtoehto siihen ettei koskaan tarvi olla yksinään. Mutta sitten ei lennettäisi etelään parin viikon välein, koska siihen ei olisi näillä liksoilla varaa. En myöskään toista kertaa tekisi enää pelkkää yövuoroa, sillä tämä on vanhentanut minua ainakin sen viisi vuotta sekä ulkoisesti että sisäisesti. Silloin menettäisin myös viiden päivän vapaaputket ja elämä olisi tosiaan vain työntekoa ja Levillä asumista.
Helsinkivastaisena ihmisenä minua on alkanut kevään mittaan houkuttaa muutto pääkaupunkiseudulle. Tuntuu, että siellä olisi tarpeeksi paljon kaikkea. Lisäksi siellä on iso osa nykyisistä kavereistani. Siellä on myös lentokenttä, mistä pääsee nopeasti mihin tahansa. Myös työtarjonta olisi huomattavasti parempi kuin rakkaassa kotikaupungissani Turussa. Olisihan se ihana ajatus palata Turkuunkin. Sinne omaan kotiin, tuttuun ympäristöön… mutta olisiko se enää sama. Ei siihen entiseen elämään ole paluuta. Olisiko aika vaan haastaa itsensä vaihtamaan maisemaa, kokeilla asua isommassa kaupungissa. Miten kestäisi ne ruuhkat, miten olisi varaa asua edes kohtuullisen kivassa kämpässä, miten tottuisi helsinkiläisiin ihmisiin? 😉
Pitäisikö suorittaa opinnot loppuun, missä, saisinko siirron edes oppilaitoksesta toiseen… Mitä töitä tekisin, kauanko olen reissussa, mihin edes menen matkallani, miten täällä ollaan? En mä tajuu.
Tässä vielä auringonnousun värit kello 06.00. Lappi on kaunis.