Arvostaako kukaan ketään?
Nukuin viime yönä vähän huonosti, kun ajatukset pyörivät päässä. Pääkoppa jälleen kerran on kuin intialainen basaari, siitä ei ota kukaan mitään selvää. Ajatukset kulkevat vaan jatkuvana virtana pysähtymättä, nappaavat nopeasti sen mikä on pakko tai sitten vaan pitelevät kahta samanlaista hedelmää käsissään ja pohtivat kumman niistä ottaisi. Välillä kiistellään hinnasta myyjän kanssa, vaikka tiedetään että lopputuloksena on vain puoliväli ja kaikki se kiistely on aivan turhaa ajanvietettä.
Mutta ne asiat mitkä erityisesti nyt mietitytti, olivat luottamus, ihmisten arvostaminen ja deittailu.
Aloitetaan luottamuksesta. Kuvittelet kenties tuntevasi ihmisen jo niin hyvin, ettei hän rikkoisi sopimuksianne. Ihminen sanoo asioita ja kuvittelet hänen tarkoittavan niitä. Seuraavana päivänä kuitenkin huomaat, että ne olivat pelkkiä merkityksettömiä sanoja. Sopimuksista ei pidetä kiinni, puhuttuja asioita ei pidetä sovittuina. Tiedättekö sen ihmistyypin, jonka kanssa kuvittelet sopineesi vaikkapa leffaan menon ensi viikon tiistaina. Sovitaan, että soitellaan aikataulusta myöhemmin. Tiistai tulee ja iloissasi soitat kaverille/deitille/naapurille, että monelta nähdään. Hän onkin ollut jo kolme päivää reissussa, eikä ole muistanut ilmoittaa ettei pääse leffaan. Leffa nyt oli hyvin pieni arkipäivän esimerkki, mutta siitä se lähtee.
Mielestäni tässä kohtaa on jo rikottu luottamus. Tai jos olisikin käynyt tosiaan vahinko ja unohdettu perua sovittu tapaaminen, niin se kertoo jotain toisten ihmisten arvostamisesta. Jos oikeasti välittää miten oma toiminta vaikuttaa muihin ihmisiin, niin kyllä sen pitäisi lähteä jo ihan pikkuasioista ja toisten huomioimisesta.
Miten nämä sitten liittyy deittailuun? Noh, tätäkin olen joutunut taas kokeilemaan ja todennut ettei se vaan toimi enää mulle. En jaksa kiinnostua uusista ihmisistä ja ne kenestä jaksan, niin tuntuu ettei homma toimi toiseen suuntaan.
Tinder on esimerkiksi yksi pahan alku ja juuri. Väitän ettei kukaan pysty selviytymään siitä, että yhtäkkiä langan päässä on mahdollisesti kymmeniä ihan samalta viivalta lähteviä deittiehdokkaita. Mietitäänpä, että jonossa olisi 20 täysin vierasta ihmistä, joista sinun pitäisi valita yksi hyvä kaveri. Olet jo ulkonäön perusteella valinnut sellaiset, kenen kanssa voisit kuvitella viettäväsi aikaa (ulkonäkö vaikuttaa myös ystävävalinnassa, sanokaa mitä sanotte). Sitten sinun pitäisi päättää viestitteletkö yhdelle kerrallaan, kuka se heistä olisi, mitä jos valitset väärin, tuhlaatko aikaasi….? Laitatko viestiä vähän kaikille, koitat jaksaa vastata jokaisen vastakysymyksiin, joidenkin kanssa yrittää ihan vain ylläpitää tai edes aloittaa keskustelua, miettiä miten sanoa nätisti ettei toinen tunnu sopivalta kaverilta tai kehtaatko jättää ihan vaan vastaamatta? Ja kaiken tämän jälkeen muistaa vielä kuka on kuka ja mitä hän itsestään on kertonut. Jos kaverin valinta mielestäsi kuulostaa tällä keinolla vaikealta, niin entä kun siihen pitäisi vielä liittää rakkaus ja seksi?
Jos vastaat usealle, olet sarjadeittaaja. Jos vastaat vain yhdelle, mitä todennäköisemmin ne muut hyvät ehdokkaat ovat jo löytäneet muuta seuraa.
Ja sitten päästään taas siihen ihmisten arvostamiseen. Siihen, miten ei pitäisi laittaa ihmisiä tärkeysjärjestykseen, jonotusasemaan odottamaan vuoroaan, kunnioitetaan heidän ajankäyttöään ja arvostetaan ihmisinä – kohdellaan heitä niin kuin toivoisi itseään kohdeltavan. Tämän asian tiimoilta voin kiteyttää deittailun näin:
Jos deittiehdokas ei itse ota yhteyttä, ei kysele sinun kuulumisiasi vaan kertoo vain omistaan, ottaa yhteyttä silloin kun vähänkään vaikuttaa ettei hänellä vain ole muuta tekemistä, tekee ohareita tapaamisista, laittaa viestiä vain humalassa, alkaa vongata seksiä jo ennen ensimmäistä tapaamista – UNOHDA KOKO JUTTU!
Jos toinen on kiinnostunut tapaamaan, hän ehdottaa kyllä tapaamista tai järjestää aikaa sinun ehdottamanasi ajankohtana ilman mitään selityksiä muista menoista. Mietipä mitä itse tekisit! Jos todella olet kiinnostunut tapaamaan, niin kyllä aikaa aina löytyy. Jos nyt väität, että ei löydy, niin et vain ole oikeasti toisesta kiinnostunut. Rakastuneet ihmiset matkaavat kumppaninsa luo joskus maailman ääriin asti, joten todella kiinnostuessaankin sitä aikaa järjestetään ja tapaamisen eteen nähdään vaivaa, koska HALUTAAN TAVATA!
Tässä vähän paasausta ilman suurempaa tolkkua. Pakko tuulettaa ajatuksia näin aamulla puoli kuudelta. Moikka!