Berliini, kuin kotiin palaisi.
Berliini on aina kuulunut kaupunkeihin, joihin kaipaa takaisin jo lähtiessään pois. Villeimpinä mietteinäni on joskus ollut, että muuttaisin hetkeksi kaupunkiin ihan vain fiiliksen vuoksi. Saksantaitoja pitäisi hioa aika tavalla, että voisi harkita työelämää saksanmaalla, mutta jos vain valuuttaa löytyisi niin olisi mukava vaikka parisen kuukautta imeä itseensä Berliinin boheemia ilmaa. Olen rakastunut kaupungin särmään, graffittien loputtomaan määrään, saksalaiseen rentoon, mutta samalla jämptiin kulttuuriin.
Pääsiäisen vietin taas tässä rakkaassa kaupungissa ystävieni kanssa. Vuokrasimme Kreuzbergistä todella tyylikkäästi sisustetun katutason asunnon aivan jokirannasta (Spreejoen haaran varrelta) ja nautimme elämästä. Koska retkemme ei niinkään perustunut nähtävyyksien katseluun, vaan yhdessäoloon, ei kännykkäkamerastani juurikaan löydy mitään turistikohteita muurinpätkää lukuunottamatta. Sen sijaan istuimme syömässä ja juomassa mukavissa ravintoloissa, jonotimme erinomaista kebabia 1,5h, saimme kahdet sakot ja kävimme ehkä kaupungin surkeimmassa (mutta yhdessä tunnetuimmassa) yökerhossa Watergatessa. Baarina edellä mainittu oli aivan joutavanpäiväinen, mutta näköala lasiseinien läpi joelle oli aika hieno. Paras kokemukseni tällä kertaa oli luvaton vierailu suljetussa huvipuistossa Spreeparkissa. Reipas vahtikoira Moriz tosin huomasi meidät hiukan liian nopeasti emmekä ehtineet koluta koko puistoa läpi.
Ylipäätään oli oikein mukava retki mitä parhaimmassa seurassa. 🙂
Suosittelen seuraavia ravintoloita:
Creperie Manouche, grimmstrasse, Kreuzberg: Jos tällä seudulla sattuu liikkumaan niin pikkuisesta kellariravintolasta saa oikein hyvät crepesit, edullista olutta ja mukavan, kynttilänvaloisen tunnelman. Kauempaa ei tätä varten kannata lähteä kuitenkaan.
Mustafa´s gemüse kepab, Mehringdamm 32: Oikeasti – jonoa 1,5h! Eikä se lyhentynyt hetkeksikään. Kebu myydään pikkuriikkisestä kioskista, jossa kolme miestä ahtaassa tilassa vääntävät kolmea erilaista kebabannosta ihmisille. Otimme koko porukalle kanakebabit (3,30e/kpl) ja kyllä saksassa osataan tehdä kebabia suomalaiseen verrattuna. En väitä, että noin pitkä jonotus kuitenkaan kannattaa. Toisina päivinä arvostelujen mukaan on selvitty jopa vartissa jonosta.
Villa Rodizio, Milastrasse 2. All-you-can-eat pihviravintola. Pöytään tuodaan vartaissa kymmentä eri lihaa ja salaatit sekä tortillat vapaasti buffetpöydästä. Hintaakin vain 25e. Nälkäiselle ja suolaisesta ruuasta pitävälle. Vettä meni paljon aterioinnin yhteydessä ja sitä myytiinkin huokeaan pullohintaan 5,80e/pullo. :D Mutta kyllä maistui ja kierittiin siitä sitten kohti Mitten huveja.
Kävimme myös melko hämmentävässä yökerhossa nimeltään Horns & Hooves (Danziger Strasse), joka oli erikoinen sekoitus cabareta, reiviluolaa ja homobaarimaista tunnelmaa. Jäi vielä mysteeriksi mitä Magic roomin magic showssa olisi ollut tarjolla, sitä käytiin eräälle seurueemme jäsenelle salamyhkäisesti tarjoamassa….
