Huippujuttu – Wanaka

Wanakaan eksyttyäni alkoi tuntua jo kotoisalta. Tunnelma oli kuin Levillä konsanaan ja iskikin ihan hirveä Levin ikävä! Joka puolella lumilautoja, snoukkaajia ja lystinpitoa. Lisäksi kamuni Elisan ystävä Sonja asuu näillä kulmilla ja sain vihdoin seuraakin. Sonjan ja saksalaisen Wiebken kanssa lähdimme valloittamaan Roys Peakia. Keli näyttivät ensin vähän epäilyttävän pilviseltä, mutta mitä ylemmäksi päästiin, sitä paremmaksi se muuttui. Poltin jopa naamani tällä reissulla, koska kukaanhan ei tietenkään ollut muistanut ottaa aurinkorasvaa mukaan. Sinällään vuori ei kauhean korkea ollut, mutta kyllä se kunnon päälle otti, kun talsittiin kolme tuntia pelkkää ylämäkeä. Pohkeissa tuntui!

Huipulla oli mahtava katsella hattaraista pilvimattoa, maisema järvelle jäi tällä kertaa sen peittoon.  Muuten ei erityisesti kerrottavaa Wanakasta jää, vaikka sinne toisenkin kerran mielelläni eksyisin.