KYLLÄ!
En ole mikään positiivisuuden ja yltiöpäisen optimistisuuden alkulähde ihmisenä. Olen äitini mielestä ällörealisti. Ajoittain olen myös negatiivinen, mutta lähinnä koen sen tarttuvan ympäristöstä itseeni.
Aivan liian usein viljellään työympäristössä ja harrastustoiminnassakin negatiivisuutta aivan turhaan. Uusille ideoille sanotaan välittömästi ei.
EI. Ei tule onnistumaan. Ei ketään kiinnosta. Ei kannata. Ei sitä. Ei tätä. Ei toimi meillä. Ei ole hyvä idea.
Mitä jos ihan oikeasti joskus sanottaisiin vain kyllä?
Kyllä, idea on uusi ja kokeilemisen arvoinen. Kyllä, onkin hyvä välillä tehdä jotain aivan toisella tavalla. Kyllä, olikin jo aika, että joku keksii raikkaita ideoita.
Jos et heti kannata uutta ehdotusta sen voi muotoilla näin: ”Kuulostaa hyvältä ja voitaisiin muokata ajatusta niin, että se olisi meidän toiminnassamme helpompi toteuttaa.”
Tai näin: ”Kyllä ja lisäksi voisimme tehdä näin ja näin ja näin”
Jatketaan luovasti toisten ideoita, eikä tyrmätä niitä. Mitään uutta ei ole koskaan keksitty kokeilematta uusia toimintatapoja.
En ole nyt mikään Miss Sunshine ja kaikki on ihanaa. Lähinnä olen kyllästynyt siihen, ettei mikään koskaan muutu ja kaikkien into toimia tapetaan sillä pirullisella kaksikirjaimisella sanalla.