Oikealla tavalla kiitollinen
”Olisivat kiitollisia!”
Tätä on kuulut lukemattomissa keskusteluissa viime viikkojen aikana, erityisesti liittyen pakolaisiin.
”Sietäisi olla kiitollinen”
Miten ollaan oikealla tavalla kiitollisia? Suomalaisen mielestä pakolainen ei ainakaan ole tarpeeksi kiitollinen, ellei ole menettänyt kaikkea omaisuuttaan alushousuja myöten ennenkuin saa suomalaiselta apua. Muuten kyseessä on kusetus. Tulevat kiittämättömät tänne tukien perässä. Ovat kiittämättömiä, kun pitää vielä saada lahjoituksia ihmisiltä ja pitäisi päästä joidenkin kotiinkin asumaan. Ainoastaan oikeaa kiitollisuutta suomalaisten vieraanvaraisuudesta ja auttamisentahdosta olisi se, että luovuttaisiin kaikesta omasta tahdosta ja toiveista ja tyydyttäisiin koiranruokaan.
Tulevat tänne syömään ilmaista ruokaa ja saavat katon päällensä. Ainoa oikea tapa olla kiitollinen saamastaan avusta olisi kieltäytyä siitä ja asua mieluummin ulkona sateessa, koska on vaan niin kovin kiitollinen siitä, että pääsi pois kotimaastaan. Lapselle ei pitäisi ottaa vastaan ihmisten omistaan lahjoittamia vaatteita, koska todella mahdollisesti henkensä pelastamaan onnistuneen ihmisen tulee olla kiitollinen myös alasti pakkasessa.
Suomalainen vaatii kiitollisuutta kaikilta maahanmuuttajilta, koska he saavat saman koulutuksen, samat työmahdollisuudet (vai saavatko sittenkään..,?) ja samat kunnalliset palvelut kuin hekin.
Suomalainen ei kuitenkaan itse ole kiitollinen samoista palveluista. Jatkuvasti valitetaan kun lapset saavat paskaa ruokaa päiväkodissa, koulussa ja pitäisihän sen olla kunnollinen, koska se on monelle lapselle päivän ainoa ateria. Vanhemmat ovat nimittäin aivan helvetin kiitollisina työpaikassaan, jota vihaavat, mutta pakko tehdä ettei joudu niiden aivan surkeiden sosiaalitukien varaan, koska suomalainenhan ei sellaisesta ole kiitollinen. Kyllä niiden pitäisi olla paremmat, että täällä ihminen pärjäisi. Mamut saa varmasti enemmän, katsokaa vaikka, niillä on varaa autoon ja vaatteisiin. Sietäisi olla kiitollisia, kun saavat sosiaalituilla parempaa, kuin mitä siellä paskassa työssä käyvä suomalainen (vai saavatko sittenkään….?)
Hammashuoltoon on liian pitkä jono, arvauskeskuksen lääkäreihin ei voi kyllä yhtään luottaa, ruoka on liian kallista, vuokra on liian suuri, ei ole varaa uusimpaan älypuhelimeen ja talveksi tarvisi tonni taas löytää, että teini saa Canada Goosen. Varmaan mummollakin on aivan täyttä paskaa siellä vanhainkodissa.
Suomalainen ei ole kyllä mielestäni yhtään kiitollinen mistään mitä saa.
Mutta ”samasta paskasta” vaaditaan kyllä mamuilta ja pakolaisilta kiitollisuutta. Itseasiassa suomalainen haluaa nöyrää matelua suomalaisen itsensä edessä kaikilta muilta paitsi itseltään.Vaikkei olisi itse tikkua ristiin laittanut asian eteen. Suomalainen kuvittelee kaiken olevan pois itseltään.
Sillä ei ole kiitollisuuden kanssa mitään tekemistä.
Tässä on hyvä määritelmä kiitollisuudelle (Kiitollisuus. Onnentaidot. Antti S. Mattila. http://www.terveyskirjasto.fi/. )
”Kiitollisuus on määritelty positiiviseksi tunnetilaksi, joka syntyy ottaessamme vastaan jonkin vapaaehtoisen lahjoituksen tai teon. Monissa uskonnoissa se on sisäänrakennettuna ja usein osana harjoitettavia rituaaleja. Positiivisen psykologian piirissä on kuitenkin osoitettu, että kiitollisuuden tunne voi olla hyödyllinen kenelle tahansa ihmiselle. Alan uranuurtaja Robert Emmons ( 2007) korostaa sen olevan vastalääke negatiivisille tunteille. Se myös merkitsee, että emme ota asioita itsestään selvinä ja annettuina, vaan osaamme arvostaa sitä, mitä meillä jo on.”
Voisiko suomalainen nyt uskoa, että joku voi olla kiitollinen ilman, että teatraalisesti sitä huutaa kadulla kovaan ääneen? Ja kokeilisi ihan itse sitä kiitollisuutta myös.