Mikä Vietnamissa viehättää?

Monessakaan paikassa ei juuri mikään. En ole suuresti nauttinut muutamasta päivästäni Hanoissa, Ho Chi Minhissä enkä muuallakaan. Keskimäärin ihmisten matkakertomuksia kuunnellessa Vietnamista kuulee paljon huijauksista ja epäkohteliaasta käytöksestä. On kuitenkin eräs paikka, johon nyt jo toisen vierailuni päätyttyä kaipaan uudestaan. Tämä alue on Phong Nha National Parkin alue. Siellä vastaanotto on varmasti iloinen, turistikin tuntee olevansa toivottu vieras. Hyvää ruokaa on myös sieltä pikkukylästä saatavilla ja ruoka onkin Vietnamin mieleenpainuvin asia luonnon jälkeen. Olen myös viettänyt pari ihan mukavaa päivää Huessa, joka tähän mennessä on lempikaupunkini Vietnamissa ja siitä laitan pari kuvaa mukaan myös.

Huessa aikaa oli vain yksi kokonainen päivä, joka sujuikin oikein mukavasti. Kävelimme tutustumaan Citadeliin, vanhaan kuninkaalliseen kaupunkiin. Matkalta meidät bongasi easy rider-opas Vinh, joka onnistui myymään meille mopokuljetuksen katsomaan pagodaa ja hautoja. Olisimme niitä halunneetkin vilkaista, mutta muut mopokuskit pyysivät tuplahintaa. Toki lähdimme siis 7 dollarin kierrokselle. Oppaat olivat hauskoja ja näimme perus nähtävyydet. Kierroksen jälkeen istuimme yhdessä pikkuiseen ravintolaan ja oppaat koittivat tietysti myydä lisää retkiä, mutta kun emme mitään ostaneet, niin lopulta päädyimme vaan juomaan yhdessä kaljaa. Saimme ohikulkijoista seuraan houkuteltua brittipariskunnankin ja yhdessä heidän ja oppaiden kanssa lähdimme pelaamaan biljardia. Kaiken kaikkiaan kovasta sadekuurosta huolimatta kiva päivä. Nähtävyydet eivät varsinaisesti tehneet minuun vaikutusta, vaan menevät kategoriaan ”nähty, ei tarvi mennä toiste”.

Junamatka Huesta Dong Hoihin kesti vain kolmisen tuntia, joten se sujui ihan mukavasti. Olin vaunun ainoa länkkäri ja jotenkin se vietnamilaisten junamatkustus tuntuu ihan kaoottiselta, vaikka kaikki istuvat omilla paikoillaan eikä ketään ole lattioilla tai matkusta muuten epämääräisissä paikoissa. Jollain keinolla he vaan saavat koko matkan vaikuttamaan hirmuiselta härdelliltä. Asemalla minulle oli kyyti valmiina Phong Nhahan, joten pääsin helposti siirtymään 40 minuutin automatkan maaseudulle. Hyvällä tuurilla olin myös dormin ainoa asukas Vietnam Cornerissa. Hostellin ravintolan ruoka oli lisäksi kertakaikkisen mahtavaa.

Luolaretken jälkeen minulla oli alun perin hostelli varattuna Dong Hoissa, mutta en pystynyt lähtemään. Phong Nha on niin kaunis ja asuin aivan upeassa täysin uudessa resortissa Chai Lap Farmstayssa. Hotellin uima-allasalue oli erittäin tyylikäs ja koko alue hienosti hoidettu. Lisäksi tällä seudulla hintataso oli todella matala. Asukkaita pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Meille järjestettiin autokyydit kylälle, kun varsinaisesti mitään takseja alueella ei ole. Lisäksi joku hotellin huoltomies vuokrasi minulle oman skootterinsa, että pääsin päiväksi ajelemaan luonnonpuistoon vuoristoteille. Niissä maisemissa voisin liikkua joka päivä. Bonuksena saimme myös ilmaisen veneretken joella. Tutustuimme hotellissa työskentelevään Deniseen, joka kutsui minut ja luolaretkellä mukana olleen Bennyn kotiinsa viettämään iltaa. Oli hauska päästä oikeaan kotiin, oikeaan keittiöön laittamaan ruokaa. Teimme vietnamilaistyylisiä tortilloja ja joimme hyvää merlotia. Koska en vielä saanut tarpeekseni luolista, enkä Phong Nhasta, varasin heinäkuulle uuden neljän päivän luolaretken. Tällä kertaa retki vie yhdeksään eri luolaan ja on jopa fyysisesti vaativampaa viidakkotrekkausta, kuin edellinen retki. Odotan innolla jo heinäkuuta!

Sotamuistoja Huesta

Jotain patsaita haudoilta ja sateinen Citadel

Junan tarjoilukärryistä lapattiin isoista saaveista riisiä ja kastiketta tarjottimelle.

Phong Nha <3

Lehmät ”leikkisällä tuulella” keskellä tietä

Riisiä kuivatettiin jokaisessa mahdollisessa paikassa