Viimeisen Lapin viikon ohjelmassa oli pikavisiitti Kilpisjärvelle. Suunitelmissahan oli alunperin valloittaa Saana, mutta saimmekin hyvän idean ajaa Norjaan asti katsomaan vähän isompia mäennyppylöitä. Tromssa oli viihtyisä, pieni kaupunki. Sää suosi meitä ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Maisemat olivat aivan upeat koko matkan. Kyllä Norjassa on kaikki vähän paremmin, tiekin oli hyväkuntoinen, kun taas Suomen puolella se muuttui heti kuoppaiseksi kinttupoluksi.

Yön nukuimme Kilpisjärven retkeilymajalla, eli Retkussa. Meillä oli mukava mökkerö Kilpisjärven rannalla ja aamulla päästiinkin suoraan järven jäälle ja Ladulle. Ensimmäinen etappi oli kolmen valtakunnan rajapyykki. Aina hauska päästä yhtäaikaa kolmeen valtioon, minkä mahdollisti tietenkin se, että vuorotellen kiipesimme tuon ison betonikasan päälle poseeraamaan. 

Viereisellä autiotuvalla keittelimme nokipannukahvit ja kamiinassa paistoimme eväsmakkaratkin. Eräs matkaseuralaiseni oli ottanut neuvokkaana myös pikkupullon konjakkia mukaan, joten meillä oli semmoiset vähän paremmat päiväkahvit.  Kyselimme muilta hiihtäjiltä missä kunnossa Mallan luonnonpuiston läpi kulkeva latu on. Kaikki olivat kuulleet ladun olevan huonokuntoinen ja lähtivätkin jäätä pitkin paluumatkallekin. Me ei tietenkään uskottu, vaan pitihän se itse lähteä koittamaan miltä tuntuu hiihdellä tavallisilla pertsoilla 9,5km reitti ilman kunnon latua. Hanki oli kantavaa suksilla, mutta aivan jäässä myös, joten alamäet olivat suorastaan vaarallisia ilman jarruja. Mustelmiltakaan ei vältytty. Ylämäet tarvottiin usein sukset kainalossa, välillä vyötäröä myöten hankeen tipahtaen. Samoin kaatumisia aiheutti kun sauva upposi yhtäkkiä kahvaa myöten lumeen. Maisemat olivat käsittämättömän hienot, joten haastavaa ja monta tuntia kestänyttä retkeä en kadu hetkeäkään. Naama sai vähän punoitustakin, vaikka lisäsin kolmekymppistä aurinkorasvaa monta kertaa nassuuni.

Saman reitin olen joskus aivan pikkumuksuna kävellyt vanhempieni kanssa, mutta kesäkelillä.