Vietnam – Ykkösetapin suunnittelua

Joku voisi ajatella, että nyt on tuo tyttö tullut hulluksi, kun olen valmis investoimaan valtavan määrän rahaa muutaman päivän hikiseen retkeen. Mutta sen minä tosiaan aion tehdä.

Aloitetaanpa siitä, kun olin ensimmäistä kertaa Vietnamissa ja kiinnostuin luolista. Luin Pallontallaajien foorumilta, että siellä jossain Laosin rajan lähistöllä, keskellä ei mitään, sademetsän syövereissä on Unescon maailmanperintökohde Phong Nha – Ke Bangin kansallispuisto ja valtava luola, joka on toiminut sodan aikaan sairaalanakin. Majoituimme joidenkin kilometrien päähän Phong Nha Farmstaylle, istuimme terassilla katselemassa riisipeltojen viljelyä (tuuri kävi siinäkin, viljelyhommiin käytetään kaksi valtion määrittämää päivää vuodessa ja osuimme paikalle juuri silloin) ja päätimme lähteä polkupyöräretkelle kohti kansallispuistoa. Olin jo tästä luolasta todella vaikuttunut. 

dsc03693.jpg

Eka kuva chanmantravels.files.wordpress.com, seuraavat omalla surkealla kännykkäkameralla otettuja ja luokattoman huonoja. 😀

404749_10150530357928788_1426612481_n.jpg401008_10150530358143788_892285427_n.jpg

 

Tuolla minä, pikkuinen hahmo varjossa.

Seuraavalle päivälle olimme varanneet retken Paradise Caveen. Se oli vasta löydetty viidakosta ja avattu turisteille 2011, eli kaikki oli uutta, eikä turistit vielä olleet vallanneet paikkaa. Saimme siis kaikessa rauhassa kavereiden kanssa kulke ja ihmetellä. Kokonaisuudessaan luola on 31km pitkä, turisteja varten oli rakennettu noin kilometrin mittainen puinen kävelytie. Seisoin päätepisteessä ja tuijotin pimeyteen mihin luola jatkui vielä sen 30km verran. Mielihaluni hypätä aidan yli oli valtava. Kunpa olisin päässyt tutkimaan koko reitin.

Paradise Cave oli kertakaikkiaan uskomaton siltäkin osin, mihin pääsimme tutustumaan. Istuin kerrostalon vetävissä halleissa ja mietin miten on mahdollista, että tämä on olemassa täällä vuoren sisällä. Mitkään netistä löytämäni kuvat eivät ole onnistuneet vangitsemaan sitä fiilistä ja luolien todellista kokoa.

404700_10150530358473788_208572215_n.jpg

 

409501_10150530358303788_1719370979_n.jpg

396498_10150530358378788_1974648467_n.jpg

Ongelma näissä turistiluolissa on, että niitä tykätään valaista discovaloilla joka värissä ja monesti jopa maalataan hilemaalilla kiviä jne. Paradise Cave oli sen suhteen aika rauhallinen, onneksi.

Mutta sitten siihen mitä nyt suunnittelen: Son Doong Cave, kooltaan maailman suurin luola (pituutta on vain noin 5km), joka myös löydettiin samalta seudulta 2009. Oppaamme kertoi meille luolasta ja mielenkiinto heräsi. Säännöllisesti olen ihaillut kuvia netissä ja miettinyt, että tuonne on päästävä. Pakko päästä!!!! Ja nyt parin vuoden ajan luolaan on järjestetty trekkejä myös muille kuin tutkijoille ja valokuvaajille. Eli minulle, tavan turistille! <3

Hinta on pirun suolainen, mutta olen valmis sijoittamaan unelmaani.

Tänään sain juuri sähköpostia vapaista paikoista ensi vuoden retkille. Nyt on jo huhti-toukokuu käytännössä täyteen buukattu, joten pitänee nopeasti laittaa varaus menemään. Ja ensi vuonna minä seison tuolla (kuva oli jostain netistä):

150319-news-son-doong-vietnam-cave-vin.jpg

Ja jos joku kiinnostuu katsomaan lisää, niin suosittelen näitä sivuja http://news.nationalgeographic.com/2015/05/150520-infinity-cave-son-doong-vietnam-virtual-tour-photography-conservation/ ja youtubesta löytyviä dokumentteja luolan tutkimusreissuista!

(ja se viiden päivän vaellusretken hinta lähenee kolmea tonnia… ei muuta kuin säästöpossua vasaroimaan…)

Suhteet Oma elämä Mieli Matkat

Kesämuistelua ja talvisuunnittelua

Kesä on ikäänkuin valunut sormien läpi ja syyskuu kolkuttaa ovella. Muutamana viikonloppuna ehdin viettämään rentouttavaa aikaa kavereiden kanssa ja aurinkokin pilkisteli. Upea rusketus jäi saamatta ja tänään maailma näytti aamu seitsemältä sateisena harvinaisen harmaalta. Tulisipa jo se ruska!

Työkuviot ovat olleet kiireisiä, mutta mielenkiintoisia. Leipäduuni ei ole juurikaan motivoinut, mutta yrittäjänä tehdyt duunit ovat olleet mieluisia. Opiskelut laitoin syksyksi lähes nollaan, tosin ilmoittauduin eräälle kurssille, jolla voin päivittää osaamistani hotellitöiden suhteen. Jaa miksi? Koska aion hakea sesonkihommiin Lappiin ja haluaisin taas hotelliin töihin. Aikanaan siis vastaanotossa tuli työskenneltyä ja ihan viihdyinkin työssä. Elämäntilanteeseen silloin sopi muut työt paremmin.

Suunnitelma on siis tämä: Kausitöihin jos vain huolitaan ja sen jälkeen keväällä peukaloinen lähtee matkaan kohti Uutta-Seelantia. 

Tavallaan ihan hölmöä tehdä tällaisia siirtoja, kun on useampi hyvä duunipaikka, asunto jossa viihdyn erinomaisesti ja muutenkin kaikki helppoa ja mukavaa. Mutta kun reissuveri virtaa, niin pakko seurata fiilistä. Tämä on niitä kohtia elämässä, kun on tartuttava hetkeen tai kaduttaa 100% varmasti jälkeenpäin. Nyt vaan peukut pystyyn, että Lappi tarvitsee mua yhtä paljon kuin minä sitä!

Ohessa vielä muutama kuva niistä ihanista kesähetkistä, joita varmasti tulee muisteltua monta kertaa.

DSC_0014.JPG

DSC_0076.JPG

DSC_0087.JPG

DSC_0090.JPG

DSC_0103.JPG

DSC_0157.JPG

DSC_0162.JPG

DSC_0169.JPG

 

Suhteet Oma elämä Työ