Kävin mielenkiintoisen keskustelun siitä onko kaikki kiinni vain omista valinnoista. Yhden osapuolen mielestä itse voi vaikuttaa kaikkeen, joten on turha märehtiä nykytilannetta. Jokainen voi valita toisin.

Toista lähestymistapaa tuotiin esille sillä ettei kaikki ole pelkästään itsestä riippuvaista: taloustilanne, työllisyys, lapset, avioero.

Onko elämä niin helppoa, että perhettä perustaessa tai asuntoa ostaessa voi olla elämässä niin varma tilanne ettei ole mitään itsestä tai ulkopuolisista tekijöistä riippuvaa asiaa, joka voi romauttaa kaiken? 

Minun elämässäni ei ole vielä kaatunut kaikki niskaan. Olen tehnyt harvinaisen huonoja ratkaisuja, ottanut liikaa velkaa, vaihtanut työtä ja opintoja, vaihtanut kumppania. Olen tuhlannut harrastuksiin ja matkusteluun. Olen kuitenkin voinut vaikuttaa elämääni, mutta kuka olisi pystynyt kertomaan millaiseksi elämäni muuttuu seuraavien vuosien aikana kun teen valintani. 

Selasin vanhaa päiväkirjaani johon olen listannut asioita joita haluan tehdä tai kokea. Kaikkiin olisi ollut mahdollisuus, mutta olen valinnut toisin. Ajoittain se harmittaa, että moni unelma on jäänyt (vielä) toteutumatta. Toisaalta valinnan hetkellä olen ollut sitä mieltä, että teen oikean päätöksen. Uskon siihen, että jos olisin vuosia sitten valinnut luopuvani kaikesta omaisuudestani ja harrastuksistani ja lemmikeistäni ja sen sijaan lähtenyt kiertämään maailmaa, olisin kuitenkin pyrkimässä tällä hetkellä samanlaiseen loppuelämään. Tie siihen olisi vain ollut vähän erilainen, se olisi kierrellyt useamman autiosaaren rannan kautta. On omituista, että minun pitäisi joidenkin mielestä olla silti nyt täysin tyytyväinen tähän hetkeen, koska näin olen valinnut. Tyytyväisyys lopettaa kehityksen. Haluan pitää vapauden spekuloida mitä olisin tehnyt toisin ja myös säilyttää tämän hetken hankaluuksineen vaikkei se aina maistukaan mansikalle. Siitä onko kaikki minun päätettävissä olen erimieltä. Ei ole. Niin moniin päätöksiin ja elämänmuutoksiin vaikuttaa työnantajani, parisuhteeni, lemmikkini (ei, niistä ei voi luopua sormia napsauttamalla vaikka eläimiä ovatkin), ystäväni ja vaikkapa pankin täti.

Seuraavaksi olen valinnut elää niukalla rahalla ja hoitaa opintojani. Samalla onnistun toivottavasti toteuttamaan joskus ainakin ensimmäisen kohdan reilu vuosi sitten kirjoittamaltani toivelistalta ja ehkä auttaa toteuttamaan muitakin kohtia, jotka ovat jääneet toteuttamatta joko töiden, parisuhteiden, tai muihin asioihin keskittymisen takia:

-Haluaisin valmistua koulusta. 

-Haluaisin mielenkiintoisen työn, jossa voisin toteuttaa ideoitani, organisoida asioita, johtaa projekteja. Saada kunnon palkkaa ja pukeutua omiin vaatteisiin työvaatteiden sijasta. (Tämä on jo vähän onnistunut, koska perustin oman toiminimen!)

-Haluaisin lähteä vapaaehtoistyöhön.

-Haluaisin toisen koiran (tämä toteutui hoitokoiran muodossa!)

-Haluaisin miehen, joka haluaa minut. Saisi olla hyvärunkoinen, jännittävä, koirarakas ja sopiva perheenisä. (hei tämäkin on toteutunut <3)

-Tahtoisin pitkän loman Aasiassa.

-Kaipaisin takaisin joitain nuoruuden matkoja ja toilailuja, mutta toisaalta haluaisin olla jo aikuinen. Vaikea yhtälö!!

Vuosi sitten miettiessäni mitä näistä haluan eniten ja mihin pyrkisin, ratkaisin tämän katsomalla Vin Dieselin leffoja edessäni sushia ja valkoviiniä. Se tuntui auttaneen, koska niin moni kohta on toteutunut, toteutumassa tai tuntuvat jo ihan mahdollisilta toteuttaa.