Balin aika mennä hujahti
”There is a lot to like in Bali. The people are friendly; the scenery is stunning; the surf is amazing;the restaurants, bars and nightclubs are incredible. There is also a lot not to like about Bali. There is too much corruption; the infrastructure is crumbling;there is a massive pollution problem; the occurrence of violent crime is on the increase.” -Malcolm Scott – Bali undercover
Mun aikani Balilla on loppu tältä erää. Koska suurin osa päivistä on ollut ihan sitä perus arkea, niin aika vähän mitään huikeaa tarinointia on luvassa.
Lähinnä oon miettinyt viime aikoina mitä syitä mulla on tulla takaisin ensi vuonna ja miksi en välttämättä tulisikaan. Koitin kirjoittaa jo listaa näistä asioista, mutta kokonaisuus on niin monimutkainen ja vaikea pukea sanoiksi. Tavallaan jumiutuu siihen omaan kuplaan missä sitten asustaa. Kaikki sujuu helposti ja mukavasti, kunhan ei juo itseään räkäkänniin ja pystyy oikeasti arvioimaan mikä on järkevää ja turvallista, valikoi kenen seurassa viettää aikaansa (koska kaikki tuntevat kaikki ja paikalliset tietävät ihan tasan tarkkaan missä sinä asut, liikut, mikä on sun nimi ja miksi olet täällä), on kohtelias ja miettii mitä kertoo ja kenelle, on valmis siihen, että mitä vaan voi tapahtua minä hetkenä tahansa ja lisäksi onnistuu hankkimaan edes muutaman oikeasti luottamuksen arvoisen ystävän. Kuitenkin pitää muistaa, että Indonesiassa puhuu raha. Raha menee usein edelle ystävyydestä, luottamuksesta ja turvallisuudesta. Niihin asioihin törmää ihan eri tavalla muutaman kuukauden aikana, kuin parin viikon lomalla. Moni pidempäänkin majaileva tuntuu sulkevan silmänsä monelta asialta, koska se toki onnistuu helposti, kunhan liikkuu siellä missä muutkin turistit.
Yllä: Meikä ihan tositoimissa! http://www.progearonline.com
Tällä hetkellä odotan jo talvea kaiken tämän hikoilun jälkeen. Saa vähän etäisyyttä ja näkee tuleeko Balia kaipaamaan ja haluaako takaisin. Asuminen ja työskentely Balilla on ihan erilaista kuin Suomessa. Vaikka länsimaalaiselle maksetaan ihan riittävää liksaa useimmissa duuneissa, niin samalla näkee ympärillä olevien ihmisten tekevän hurjan pitkiä päiviä, kuusi päivää viikossa ja tietää heidän saavan niin pientä palkkaa, että itse vain nauraisi jos joku tarjoaisi duunia sillä palkalla. Paikallisen duunarin palkka voi helposti olla vain 2mil rupiaa, eli 140 €. Toisaalta moni länsimaalainen ekspatti joutuu puskemaan sen palkkansa eteen enemmän duuniakin, vapaapäivät voivat olla tuntematon käsite. Isompi palkka luo myös paineita suorittaa työnsä vähän liiankin hyvin. Aika paljon näkee loppuunpalaneita ekspatteja, jotka sitten raskaan työnsä päätteeksi kiskaisevat pikku kännit rentoutuakseen ja tätä tapahtuu käytännössä joka päivä.
Lisäksi ensi vuoteen tulee toki vaikuttamaan moni asia. Miten kaiken saa ommeltua yhteen…
Olen ehtinyt vierailla Perthissäkin jo toistamiseen. Se viikonloppu meni esimerkiksi mukavan kävelyretken merkeissä ja siitä pari kuvaa tässä postauksessa. Viimeisinä Balin päivinäni opettelin bodyboardingia, joka on ihan hauskaa, ellei onnistu nielemään isoa määrää suolavettä, ja jos vaan onnistuu jonkun aallon saamaan kiinni.
Olen myös tosi innostunut tulevasta talvesta ja haasteista, vaikka nyt jo on ikävä kaikkia ihmisiä Balilla.
Yllä: Talliporukkaa 🙂
Alla: Straya, mate!! Seuraavat kuvat Perthistä.
La Laguna, kiva paikka viettää aikaa. Alla muutama kuva sieltä.
Tämä pieni koira viettää kaikki päivänsä lehmien kanssa Canggussa eikä päästä edes toisia koiranpentuja lähelleen. Lehmät ovat hänen perheensä.
