Queenstown ja haikeat jäähyväiset

P6260018.JPG

Viimeinen kaupunkikohteeni Uudessa-Seelannissa on Queenstown. Jos olisin ollut fiksu, niin olisin ehdottomasti jättänyt enemmän aikaa tälle paikalle ja myös varustautunut lautailukamppein. Kaupunki on mukava ja edelleen tulee mieleen Levi, vaikka paikka toki on paljon isompi. Koska ollaan Uudessa-Seelannissa, niin mitäpä muutakaan lauantai-iltana tehdään kuin juodaan bisseä ja katsotaan rugbyä. Telkkarista tuli juuri kivasti All Blacks vs. Wales ja toki paikalliset voittivat mennen tullen. Voisin katsoa sitä lajia toistekin, se oli ihan viihdyttävää ja pelaajilla oli hyvät kankut. Vietettiin oikein hauska ilta parissa baarissa tanssien. Ilta jatkui jopa vähän turhan pitkään siihen nähden, että minulla oli aamulla klo 7.30 lähtö Milford Soundsille. Luojan kiitos on keksitty matkapahoinvointipillerit. Ne auttavat…. matkapahoinvointiin.

Näköalat bussimatkalla olivat jälleen kerran aivan huikeat! Ehkä jopa olin enemmän innostunut näistä maisemista kuin itse Milford Soundsista, joka toki oli kerrassaan kaunis näky. Kuitenkin jäin vertaamaan vähän liikaa sitä Norjan vuonoihin ja mielestäni niissä on vielä enemmän ihasteltavaa. Kuvat kertokoot tästä vähän enemmän.

Queenstownissa vietin aikaani kaupungin leppoisaa tunnelmaa fiilistellen ja kävin gondolin kyydissä rinteessä katsomassa maisemia, benjihyppäjiä ja liitovarjoilijoita. Roys peak tuntui edelleen pohkeissa siihen malliin ettei toivoakaan kävellä mäkeä ylös. Sonjalla oli oma auto ja lähdimme käymään myös pikkuruisessa Arrowtownissa parinkymmenen kilometrin päässä. Siellä oli ihanasti vanhan länkkärikaupungin henkisesti rakennettu lyhyt pääkatu ja somia puoteja, sekä kiinalaisten työmiesten vanhoja asuinkopperoita. Niissä nyt ei varsinaisesti ollut muuta ihmeteltävää kuin niiden pieni koko… Eipä ollut kovin hääppöiset asumukset, juuri ja juuri mahtuisi pari ihmistä nukkumaan. Eristyksistä ei toki tietoakaan ja kelithän tuolla eivät talvisaikaan kovin lämpimät ole.

Ihan älyttömän paljon teki mieli lähteä rinteeseen! Tulisipa jo talvi, ensi talvena panostan kyllä lumilautailuun oikeen urakalla.

Oli kyllä niin haikea lähteä pois Queenstownista juuri kun alkoi elämä maistumaan. Seuraavalla reissulla NZ:n suuntaan kyllä välittömästi eteläsaarelle. Ilmapiiri ja ihmiset ovat todella lämminhenkisiä koko maassa, mutta jotenkin se kaikki vaan välittyi vielä paremmin etelässä.

P6260011.JPG

 

P6260034.JPG

P6260046.JPG

P6260073.JPG

P6260081.JPG

P6260092.JPG

P6260096.JPG

P6270102.JPG

P6270113.JPG

P6270118.JPG

P6270119.JPG

P6270122.JPG

P6270123.JPG

 

kulttuuri matkat

Huippujuttu – Wanaka

P6240045.JPG

Wanakaan eksyttyäni alkoi tuntua jo kotoisalta. Tunnelma oli kuin Levillä konsanaan ja iskikin ihan hirveä Levin ikävä! Joka puolella lumilautoja, snoukkaajia ja lystinpitoa. Lisäksi kamuni Elisan ystävä Sonja asuu näillä kulmilla ja sain vihdoin seuraakin. Sonjan ja saksalaisen Wiebken kanssa lähdimme valloittamaan Roys Peakia. Keli näyttivät ensin vähän epäilyttävän pilviseltä, mutta mitä ylemmäksi päästiin, sitä paremmaksi se muuttui. Poltin jopa naamani tällä reissulla, koska kukaanhan ei tietenkään ollut muistanut ottaa aurinkorasvaa mukaan. Sinällään vuori ei kauhean korkea ollut, mutta kyllä se kunnon päälle otti, kun talsittiin kolme tuntia pelkkää ylämäkeä. Pohkeissa tuntui!

Huipulla oli mahtava katsella hattaraista pilvimattoa, maisema järvelle jäi tällä kertaa sen peittoon.  Muuten ei erityisesti kerrottavaa Wanakasta jää, vaikka sinne toisenkin kerran mielelläni eksyisin. 

 

P6230002.JPG

 

P6230008.JPG

P6230010.JPG

P6230014.JPG

P6240015.JPG

P6240024.JPG

P6240026.JPG

P6240030.JPG

P6240041.JPG

 

P6240053.JPG

P6240074.JPG

P6240071.JPG

P6240080.JPG

 

kulttuuri matkat