Pai.

Ihan ekana: Koska kuvien liittäminen tänne on niin vaivalloista, niin tässä linkki dropboxiin: https://www.dropbox.com/sh/hfst7hj2lcraj10/AAAjt1Vk9DHl2u4Lg64XuegOa?dl=0

PAI

En saanut ihan kaikkea parasta irti Chiang Maista ja kaupungin ruuhkasta (vaikkei se edes ole vielä _niin_ suuri kaupunki). Liikenne vaan on vähän liikaa mulle. Otin sitten hatkat kohti Paita, kuulemani mukaan chilli mesta mihin ihmiset tulevat muutamaksi päiväksi ja ovatkin useamman viikon. Minivan kuljetti meitä mutkaista vuoristotietä 3,5h. Ymmärsin jossain kohtaa matkaa miksi jokaisen istuimen selkämykseen oli sidottu muovipussi. Voin kuvitella joidenkin pahoinvoinnin. Itse ihmeen kaupalla sopivassa pikku krapulassa vältyin kuitenkin matkapahoinvoinnilta. Paissa päätin rangaista itseäni yön iloittelusta ja kävelin kaikkien kantamusteni kanssa majapaikkaani Sabai Gardeniin, vähän Pain keskusta-alueen ulkopuolelle. Tämä olikin erinomainen idea. Sabaissa on tosi vähän porukkaa, erittäin rento meininki, hiljaista… tai  no tavallaan hiljaista. Liikenteen melua ei kuulu, sen sijaan sirkkojen soittoa, geggojen huutelua ja illalla rastafarihenkinen porukka soittelee ja laulelee tuolla terassilla. Istuin itse oman savimajani terassilla kuuntelemassa ja hengailemassa kaikessa rauhassa. Yksi asia majastani puuttuu, riippukeinu. Lisäksi ilma on niin paljon raikkaampaa kuin kaupungin pölyssä, jossa iltaisin niisti mustaa pölyä nenästä. hyi.

Myös Chiang Maissa tapaani Clementine saapui Paihin ja majoittui viereiseen savimajaan. Ensimmäinen ilta kierreltiin kojuja ja käveltiin Sunset Bariin, joka oli selkeästi jo kylän ulkopuolella ja oikeen kunnon rentoutumismesta. Sieltä voisi olla auringonlaskussa kivat näköalat joelle, joka tosin on todella kuiva tällä hetkellä.

Lauantain ohjelmassa skootterin vuokraus ja toki olen ihan huippukuski. Lähdettiin kiertämään kaikenlaiset nähtävyydet tässä lähistöllä. Niitä ei nyt kovin montaa ollut, kun temppelit ei varsinaisesti kiinnosta mitenkään ja vesiputoukset olivat aivan kuivia. Kuumalle lähteelle meinasimme mennä uimaan, mutta pääsymaksu oli aika hävytön siihen nähden, että pääsee vain uimaan suonsilmäkkeessä. Norsufarmin eläimet olivat noin metrin mittaisissa ketjuissa jaloistaan kiinni, joten sen toki skippasimme välittömästi. Paras paikka oli Pai Canyon, todella hieno paikka ja satuimme saamaan päivän ensimmäisen ukkosmyräkän päällemme ja litimärkinä siellä ihmettelimme maisemia. Illaksi meidät kutsuttiin guesthousen henkilökunnan ja naapureiden kanssa viettämään pizzailtaa. Jokainen sai tehdä itse pizzansa ja ne paistettiin pihaan rakennetussa saviuunissa, aivan loistavaa. Porukka oli todella hippiä pukeutumista ja maailman rakastamista myöten. Soittelivat kitaraa, pongoja, rytmiboxia ja laulelivat. Oli kyllä todella chilli tunnelma! Sitten iski taas ukkoskuuro ja mentiin nukkumaan.

Sunnuntaina testattiin mun ajotaitoja, kun ajoimme mutkaista vuoristoreittiä Lod cavelle, matkaa ees taas tuli noin 120km. Poltin matkalla oikein todenteolla käsivarteni, joitain asioita ei vaan koskaan opi. Oli aivan mahtavaa, ei voi muuta sanoa. Nyt pääsin oikeen skootterilla ajamisen makuun ja päätin ensitöikseni kotona ostaa oman skootterin. Voiko kätevämpää kulkupeliä enää olla! Mutta siihen luolaan. Odotin jotain diskovalaistua pientä koloa, mutta luola olikin todella iso ja ihan pimeä, aivan ihana. Meitä kuljetetiin bambuveneellä pitkin jokea pimeässsä luolassa, opas johdatti meitä öljylampun kanssa ja luola oli todella kaunis. Törmäsimme myös hiton pitkään käärmeeseen, en tiedä oliko myrkyllinen, mutta opas ainakin varoi sitä tosissaan. Luolan toisessa päässä maisema oli kuin kadonneesta maailmasta. Luolan suuaukolla lenteli tuhansia pääskysiä, jossain sanottiin, että siellä pesii jopa 50 000 pääskyä! Näky oli aivan upea, sen takia jo pelkästään kannattaa lähteä tuolla luolassa käymään. Ja se lintujen ääni… ah, tuli niin kotoisa olo. Melkein kun Herikseltä lapsuudenkodin pihasta kesällä. ;) Illalla ranskalainen kokki Clementine keksi paistaa pipareita guest housen saviuunissa. Se oli hauskaa. Leivoimme niitä siellä pienessä ulkokeittiössä :D Hyviä tuli.

Viimeisen kokonaisen päivän Paissa vietin Matthiaksen ja toisen saksalaispojan kanssa. Ajelimme ensin vesiputouksille lilluttelemaan veteen. Tapasimme siellä porukkaa, jonka kanssa keksimme ajella kuumalle lähteelle. Meitä ajeli sitten jonossa noin 15 henkeä, melkein kuin mopotapaaminen Turussa. :D Lähde oli nimensä mukaan kuuma. Kylpylätunnelmaa tuli kun sain vielä hartiahieronnan eräältä mieheltä. :P Tie lähteelle oli myös todella kaunis ja mäet niin jyrkkiä, että juuri ja juuri laiska skootterini pääsi ne ylös. Viimeinen yö oli ainoa, kun ei satanut ja ukkonen paukkunut niin, että seinät helisee. Sade toi huoneeseeni pienet sammakot ja etanat, kuiva yö sen sijaan valtavan hämähäkin, koppakuoriaiset ja oven läpi yritti tapella tietään kämmenen kokoinen pääkallokiitäjä (tai sen näköinen pörräävä otus). Gegot huutelivat ahkerasti. Kattokin vuoti sateella, joten Sabai Gardenia en voi ihan luksusmajoitukseksi väittää, mutta tunnelma oli ainakin 5/5!

BANGKOK

Tiistaina otin hatkat landelta takaisin kaupungin hälinään ja Bangkokiin. Koitin taas säästää vähän rahaa ja lähdin bussilla kentältä kohti keskustaa. Netistä löytämieni ohjeiden mukaan bussi 59.. lipunmyyjän ja muiden matkustajien mukaan väärä bussi, otin ohjeiden mukaan bussin 29. Kukaan ei tiennyt mihin se bussi menee, joten päätin vain jäädä kyytiin ja katsoa miten käy. Suunta oli oikea. Kysyin sitten kyytiin hypänneeltä tytöltä mihin mennään ja hän ystävällisesti otti minut mukaansa pysäkillä, josta vaihdoimme bussiin 3, joka veikin suoraan Khao San Roadin viereen. Tyttö vieläpä maksoi minun toisen bussimatkani. Olipa mukavaa ja Reissun jäljiltä olin kuitenkin niin väsynyt, että otin ensimmäisen vähän turhan tyyriin hostellin Rambuttri Housen. Tällä kertaa pääsen nukkumaan kuitenkin erittäin siistiin huoneeseen, jossa on ilmastointi ja oikein vettä, shampoota ja saippuaakin! 450B/yö, eli vähän yli 10e. Ei nyt voi kalliiksi väittää tätäkään iloa. Ehkä olen toisenkin yön, tai kolmannen ;)

Tällä hetkellä mietteitä matkasta on, että nykypäivän reppureissaaminen on vähä erilaista kuin ekalla reissullani 2008 oli. Nyt kaikki varaavat majoitukset netistä, harva enää kulkee paikasta toiseen kyselemässä vapaita huoneita. Edelleen porukka kulkee tismalleen samoja reittejä, hehkuttavat samoja paikkoja vaikka ne eivät enää ole edes niin ”autenttisia” kuin aikanaan, mutta nykyään ne ovat silti jotain erilaista kuin kotimaassa ja näille suurimmaksi osaksi parikymppisille reissaajille tää on nyt se juttu. Paissa oli positiivista se, että luonto oli vielä jätetty monilta osin koskemattoman näköiseksi eikä kaikki nähtävyydet olleet pullollaan myyntikojuja vaan oikeasti kohteissa sai olla rauhassa, suurin osa ei edes maksanut mitään mikä on todella harvinaista. Monissa paikoissa asia on täysin toinen ja jotakuinkin jokaisessa näköalapaikassa peritään maksu. Nuorisoa, kuten minua, häiritsee kun baarit menevät kiinni niin aikaisin. He ihmettelevät miten sellainen voi olla kiellettyä, kun täällä olisi porukkaa juhlimassa ja tuomassa rahaa ja töitä. Kymmenen vuotta Thaimaassa asunut mies totesi siihen hyvin, että Thaimaa ei oikeasti tarvitse meitä. Heillä on riittävästi turisteja muista Aasian maista, sellaisia jotka eivät ryyppää yöt läpeensä. Myöskään Thaimaa ei ole riippuvainen turismista yhtä paljon kuin monet naapurimaat, koska täällä ei varsinaisesti ole koskaan ollut asiat huonosti. Ei ole ollut sotaa jne. Eli homma pyörii omillaan ilman länsimaalaisia turistejakin. Ehkä asia on näin tai ei ole, kuulosti järkevältä.

Aiemmin en ole juuri saanut irti tästäkään paikasta Khao San Roadia kummempaa. Nyt sentään vähän pääsin makuun, kun kuljin jokilaivalla, kävin chinatownissa (en tiennyt, että maailmaan mahtuu niin paljon krääsää. Siihen hukkuu!) ja kävin vähän tanssimassa Khao Sanin hullussa diskojumputuksessa. Ruuhka ja ihmispaljous oli todella rasittavaa. Viihdyin parhaiten kalleimmassa ostoskeskuksessa, jossa sai istua rauhassa Starbucksilla kahvilla ja netissä. Luin pari kirjaa ja odottelin, että tulee perjantai. Oli aika paljon reissuahdistusta, paljon paperihommia hoidettavana Suomen päähän ja jotenkin vähän rasitti kaikki. Yhden päivän vietin käytännössä omassa huoneessani, kun ei täältä hullunmyllystä oikeen tunnu seuraa heruvan. Kaikki ovat joko bailaamassa kavereidensa kanssa tai muuten vaan ohikulkumatkalla eivätkä ole kovin kiinnostuneen oloisia tutustumaan. Baarissa juttuseuraa sain vain aivan sekaisin olevasta brittiopettajasta, joka on asunut kahdeksan vuotta Bangkokissa vaimonsa ja lapsensa kanssa. Baarissa hän luonnollisesti oli 22v thaityttöystävänsä kanssa, joka hädin tuskin osasi englantia, mutta näytti tietenkin tosi kivalta. Toinen juttuseura oli ranskalaismies, jonka kanssa oli ihan mukava jutella, mutta hänelle tulikin viesti, että eilen ”naisille sopimattomassa paikassa” tapaamansa maksullinen tyttö halusin nähdä. Hän vähän epäröi, kun tyttö oli kuitenkin 19v. ja hän itse 39v. Sinne se kuitenkin lähti. Mä en vaan oikein ymmärrä mikä miehiin täällä iskee…. No jokainen tekee mitä haluaa. Seuraavaksi Koh Changille viikoksi vähän parempaan paikkaan eikä tarvi olla yksin. Tulossa siis todennäköisesti aivan mahtava viikko!