Son Doong part 1.
Aion ladata kuvia vähän enemmän, joten jaan suosiolla kahteen koko blogipostauksen. Tervetuloa tutustumaan elämäni huikeimpaan kokemukseen! Tämän postauksen kuvat ovat kaikki joko polun varrelta tai Hang En-luolasta. Seuraavaan postaukseen lisään kuvat itse Son Doongista. Muista Vietnamin kokemuksistani kirjoitan erikseen myöhemmin.
Hang Son Doong – Eedenin puutarhassa
Kävin muutama vuosi sitten Vietnamissa ja silloin Phong Nha oli vasta harvojen turistien kohteena, vaikka Phong Nha-Ke Bang National Park oli listattu Unescon maailmanperintökohteeksi. Alueella oli vain pari hassua majoitusvaihtoehto, ravintoloita ei senkään vertaa. Kävimme parissa luolassa, Phong Nha cave oli alueen suurin turistikohde ja meidän lisäksemme siellä ei ollut ketään. Pradise Cave oli juuri löydetty ja rakennettu pikavauhtia turisteille mahdolliseksi vierailukohteeksi. Se teki kuitenkin lähtemättömän vaikutuksen kokonsa ja kauneutensa puolesta. Mielestäni oli käsittämätöntä, että maailmasta voi löytyä niin valtavia luonnon muodostelmia, luolalla oli pituutta yli 30 kilometriä. Samalla kuulin kooltaan vielä paljon suuremmasta Son Doongista ja päätin, että sinne vielä lähden kunhan turisteja aletaan viemään luolaan.
Retkiä alettiin tehdä 2013 ja kerralla luolaan pääsee 10 ihmistä. Varaus kannattaa tehdä ajoissa jos luolaan haluaa päästä. Seuraavan vuoden retket buukataan käytännössä täyteen jo elokuussa, kun nettivaraus avataan. Tosin nyt toukokuussa ensi vuodelle on jo pitkä jonotuslista odottamassa, joten ihan nopealla aikataululla ei retkeä ole mahdollista varata. Retkiä tekee vain yksi valtion valitsema yritys, Oxalis. Näin luolaa koitetaan suojella ja pitää koskemattomassa kunnossa, koska se on kaikin puolin täysin ainutlaatuinen ja edelleen melko vähän tutkittu luolasysteemi. Lisäksi luolaretki ei ole täysin riskitön. Turvallisesti ihmisten luolaan vieminen vaatii huolellisia järjestelyjä. Jos luolassa tapahtuu onnettomuus, pitää jonkun mahdollisesti liikkua monta kilometriä luolassa, kiivetä ulos luolasta ja ottaa yhteys satelliittipuhelimella saadakseen lisäapua. Henkilökunta on koulutettu luolapelastusta varten. Periaatteessa retken pystyy tekemään ilman suurempaa treenaamistakaan, mutta valitettavan selkeästi huomasi, miten huonompikuntoisten matkanteko kävi hitaaksi, pieniä kolhuja tuli jatkuvasti, kompasteltiin, kaatuiltiin ja liukasteltiin, kun ei enää jaksettu nostaa jalkoja eikä pitää tasapainoa liukkailla kallioilla. Lisäksi iso osa luolasta jää näkemättä, kun vaikean kulkemisen vuoksi ei pystytä katsomaan ympärilleen vaan pelkästään omiin jalkoihin.
Tutkimusretkellä
Vihdoin koitti se päivä, kun istuttiin bussissa täynnä jännitystä ja meitä kuljetettiin lähtöpaikalle. Kantajat lähtivät matkaan meidän telttojen ja ruokien kanssa. Pojat kulkevat kuin vuoristovuohet kumisissa sandaaleissaan monta kymmentä kiloa tavaraa selässään ja tasapainoilevat ihan käsittämättömän taitavasti sellaisissakin paikoissa, joissa meidät turistit köytettiin kiipeilyvaljaisiin ja köysiin. Kantajat eivät ilmeisesti pelkää henkensä puolesta yhtään ja heillä on joku todella kehittynyt tasapaino puuttuvan itsesuojeluvaiston sijaan. Taivalsimme ensimmäisen päivän läpi tulikuuman viidakon, kävimme viidakossa asustavan alkuperäiskansan luona lounaalla ja jatkoimme kauniissa jokimaisemissa, viileässä vedessä kahlaten kohti Hang En-luolaa, jonka sanotaan olevan kooltaan toiseksi suurin luola. Luolassa pesi tuhansia pääskyjä sekä kymmeniä tuhansia lepakoita. Ensimmäinen leiri oli pystytetty joen hiekkarannalle. Linnunpaskalta ei voinut välttyä kukaan, kuten ei märiltä kengiltä ja vaatteiltakaan. Kuivumaan jätetyt vaatekappaleet olivat aamulla entistä märempiä kostean ilman ja luolan katosta tippuvan veden ansiosta.
Jatkuu postauksessa son-doong-part-2