Varoituksen sanoja Balilta
Aika vierii kovin nopeasti. Samalla tuntuu, että on tapahtunut ihan älyttömän paljon, mutta yhtä aikaa ihan kuin ei tekisi yhtään mitään. Joka päivä tuolla ajellessa vaan huomaan miettiväni, miten hyvä täällä on olla. Tämä paikka vaan sopii mulle täydellisesti. Yhtäkkiä tajuan, että lento Suomeen on tasan viikon päästä perillä. Olen kuitenkin tehnyt päätöksen tulla takaisin tänne kunnes työt Lapissa taas alkavat, joten sen suhteen en ole huolissani. Suomessa on ihan älyttömästi järjestelemistä ja touhuamista ja ihmisiä kenet haluan tavata monen kuukauden jälkeen. Veikkaan, että istun paluulennolla nopeammin kuin huomaankaan. Lisäksi paras ystäväni menee naimisiin, se onkin ainoa syy miksi oikeasti lennän käymään Suomessa.
Koska juuri nyt elän ihan hetkessä jollain tasolla, en pysty mitään kronologista tarinaa viime ajoista kirjoittamaan. Kerron siis vain joistain pääasioista mitä Bali on eteeni tuonut ja aika monta varoittavaa sanaa. Äiti on minulle joskus opettanut, että tuhma saa olla muttei tyhmä ja sitä olen koittanut noudattaa, vaikkei äiti sitä varmasti usein uskokaan.
Liikenne – CRAZYYY ja silti aivan mahtava. Voisin ajella tuolla edestakaisin kaikki päivät. Ja muutaman tyypin mukaan kenen kanssa olen matkaa taittanut ovat sanoneet, että olen aivan paska kuski. Otan sen kohteliaisuutena. Ainakaan en ole telonnut lukuisien ihmisten tavoin itseäni liikenteessä, enkä kuvittele olevani kuolematon, kuten moni etenkin turisti, kuvittelee olevansa. Täällä asuvat eivät monet edes suostu ajamaan skootterilla muiden seassa, eikä ainakaan ilman kypärää. Pari päivää sitten itsekin jouduin todistamaan rajua kaatumista. Humalainen nuorimieshän se siinä oli kyseessä. Onneksi selvittiin ihovaurioilla tässä tapauksessa.
Ruoka – MAHTAVAA! Missään muualla ei ole tullut vastaan tällaista määrää ihania ravintoloita täynnä maukkaita salaatteja, terveysruokia, luomua jne. Lempipaikkojani tällähetkellä ovat Bali Buda, Kinoa, Canteen Warung ja Savage Kitchen. Kokeiluun tulossa Ruko, Watercress, Milk and Madu, Shady Shag ja Poke. Kaikki löytyvät Canggun lähistöltä. Meinasin kirjoittaa näistä enemmänkin, mutta en jaksa. Kaikki on hyviä ja olisin kiitollinen, jos Suomessa olisi vastaavantyyppisiä ravintoloita joka kulmalla. Bali on muutenkin kulinaristin taivas. Eräänä iltana kävin myöskin uusien tuttavieni omistamassa Red Carpetissa Seminyakissa. Siellä vietettiin hollantilaista iltaa ja pääsin maistelemaan hollantilaisia perinneruokia. Oli muuten hyvää hernesoppaa, tuli koti mieleen!
Hevoset – On ollut aivan ihana touhuta hienojen hevosten parissa. Oppilaat ovat vähän joka kansallisuutta, suurin osa asuu pysyvästi Balilla. Englanniksi opettaminen alkoi parin tunnin jälkeen sujua aika kivasti. Ovat olleet kovin iloisia tuomastani avusta täällä ja vähän jo kyseltiin, että onko mun pakko mennä sinne Lappiin takaisin, kun voisin olla täälläkin… Tarjottiin vuoden sopimusta. Houkutteleva ajatus, mutta karu todellisuus on ettei täällä maksettaisi niin hyvää palkkaa, että luottokorttiyhtiöni kanssa pysyttäisiin hyvässä parisuhteessa. Kotiin on pakko mennä maksamaan tämän reissun laskuja. Olemme kuitenkin sen verran suunnitelleet tulevaisuutta, että katsotaan tilanne keväällä uudelleen.
Apinat – Yksi puri minua. En suosittele Ubudin monkey forestia kenellekään. Ne apinat ovat oikeasti aggressiivisia ja minun lisäkseni sairaalassa oli samaan aikaan kaksi muuta ottamassa vesikauhurokotetta apinanpureman jäljiltä. Niiden kanssa ei ole leikkiminen, vaikkei vesikauhutartuntoja apinametsän apinoista olekaan raportoitu. Balilla on edelleen vesikauhuisia koiria liikenteessä paljon ja edelleen ihmisiä kuolee koirien purtua. Huonolla tuurilla purrut apina on voinut tapella kulkukoiran kanssa (tämä ei ole tavatonta) ja tauti voi mukavasti tarttua.
Mitä sitten tehdä jos saa pureman:
Itse kävin kolmessa eri sairaalassa ennen kuin rokote löytyi SOS internationalista. Itse vältyin immunoglobulin-rokotteen ottamiselta, koska en saanut verta vuotavaa haavaa. Sen hinta olisi pyörinyt siinä 1500-2000 dollarin kieppeillä. Nyt sain pelkästään neljän rokotuksen sarjan vesikauhua. Hintaa yhdelle käyntikerralle tulee noin 70e, ensimmäinen kerta maksoi satasen. Eli matkavakuutukset kuntoon! Vesikauhun kanssa ei ole leikkiminen. Se on 100% tappava tauti, eikä todellakaan nopea kuolema.
Balibelly – Iskihän se lopulta. Sattumalta juuri silloin, kun olin iloisena aamulennolla matkalla Singaporeen viettämään shoppailupäivää, koska oli aika uusia viisumi Indonesiaan ja ainoa keino oli lentää visarunille toiseen maahan. Oksennuksen pidättäminen vessajonossa oli kiinnostavaa. Juuri ennen omaa vuoroani oli pakko varastaa vieressä istuvalta paperinen oksupussi ja voin kertoa, että niihin ei mahdu sitten kovin paljon tavaraa sisälle… Shoppailut jäi pulloon mehua lentokentältä, loppuajan istuin vessassa oksentamassa tai paskomassa. Onneksi Singaporen lentokentällä on paljon nukkumiseen soveltuvia sohvia käytössä, ihana kenttä!
Miehet – Kyllä, olen edelleen ahkerasti treffaillut tindermiehiä. Kyllä, joukosta on löytynyt jopa jotain ihan potentiaalista. Mutta mitä minä teen. Istun kauhusta jäykkänä, kun joku on ihan oikeasti kiinnostunut minusta. Välitön pakoreaktio. Olisi esimerkiksi kamalaa olla onnellinen, kamala sitoutua, kun pitäisi luopua vaikka mistä! Ystävääni lainaten, pitäisi luopua esimerkiksi kaikesta siitä paskasta mitä kusipäiltä saisi.
Jos sinun eteesi tulisi kumppani, joka olisi äärettömän hyväsydäminen, arvoistaisi samoja asioita elämässä kuin te, pitäisi juuri sinun juttujasi ihan superhauskoina, haluaisi tutustua sinuun vielä senkin jälkeen, kun kaadut selvinpäin keskellä päivää kukkapenkkiin koska ihailet merta, rakastaa koiria, matkustamista, lapsia ja todennäköisesti myös sinua ja on valmis matkustamaan maailman toiselta laidalta sinun luoksesi, mitä tekisit?
Kaverit – Uusia, upeita ihmisiä. Monia. En tahdo lähteä pois täältä. Haluan tavata lisää heitä. Kaipaan tätä positiivisuutta ympärilleni. Toisaalta olen jollain tasolla myös ihmetellyt, miten jotkut tänne pysyvästi muuttaneet ihmiset viettävät niin länsimaista elämää. Indonesialainen kulttuuri ei tunnu olevan kovinkaan lähellä arkipäivää, paikallistietämys on lähes olematon tai kieltä ei osata edes yksinkertaisen kommunikoinnin tasolla. Jotkut tuntuvat elävän siinä omassa länsimaisessa yhteisössään niin tiiviisti, että unohdetaan kokonaan ympäristö missä eletään, tunnutaan unohtavan ne syyt, jotka tänne alun perin ovat varmaankin tuoneet ja mistä on nautittu. Tällaisiakin ihmisiä olen tavannut. Mielestäni se on pelkästään epäkohteliasta, että tullaan nauttimaan halvasta elämästä, muttei vuosien jälkeenkään osata arkipäivän kommunikointia paikallisella kielellä. Kertoo ihmisten asenteesta ja välinpitämättömyydestä.
Turvallisuus – Ei ole turvallista. Turha kuvitella, että Bali olisi joku lintukoto jossa voi tehdä mitä vaan ja kaikki on hauskaa, halpaa ja turvallista. Ensinnäkin täällä ei ambulanssi tule paikalle yhdellä soitolla, jos käy onnettomuus. Tai voi tulla, mutta pitää soittaa suoraan sairaaloihin ja kysyä voivatko auton lähettää ja lisäksi matka voi kestää uskomattoman kauan. Myöskään hoitohenkilökunta ei ole aina millään tasolla koulutettua, koska kuka vaan voi perustaa ambulanssifirman ja myydä palvelunsa klinikoille.
Arakia ei pidä juoda, jatkuvasti edelleen ihmisiä joutuu sairaalaan myrkytyksen vuoksi. Omia juomia pitää vahtia, viikottain kuulee tyrmäystipoista juomassa ja etenkin nuoria naisia on helppo lähteä seuraamaan baarista ja viedä kamat. Varkauksia tapahtuu ihan päivälläkin. Reput ja laukut saatetaan viedä, kun silmä välttää. Tänään raportoitiin eräästä kännyköitä varastelevasta turistista, eli pelkästään paikalliset eivät ole riski. Järki pitää olla siis koko ajan päässä täälläkin matkatessa. Sillä pääsee jo pitkälle.
Lisäksi poliisi on korruptoitunut ja hankkii turisteilta lounasrahoja mistä tahansa syystä. Vaikka käyttäisit kypärää ja sinulla olisi kansainvälinen ajokortti (joka muuten on pakollinen täällä skootterilla huristellessa), olet poliisisedän mielestä saattanut ajaa päin punaisia tai muuten vaan epäilyttävästi ja pulitat kaikki rahasi mitä rahapussistasi löytyy. Huonolla tuurilla sinut ohjataan jopa automaatille nostamaan rahaa. Tältä voi koittaa välttyä pitämällä mukana kahta lompakkoa. Toisessa on isommat rahamäärät ja kortit piilossa, lompakossa vain sen verran kuin poliisisetä haluaa. Yleensä ovat tyytyväisiä muutamaan kymppitonniin kunhan saavat lounaan ostettua, sataan kiloon varmasti. Tällä keinolla useampi on tuntunut säästyvän rahastukselta.
Mitä olen tehnyt kaiken sen ajan, kun en hevostele? Vastaus on siis, että en juuri mitään. Hengailen ihmisten tai kirjan kanssa rantsussa, syön, ajelen ympyrää ja aika vaan kuluu. Ajan käsite on muuttunut täällä ihan täysin.
Tällaisia mietteitä tällä kertaa. Kuvia apinoista, riisipelloista, hepasta ja temppelistä (Tanah Lot), olkaa hyvät:
