Yksi päivä joulua riittää

No niin, eiköhän tämä jo riitä. Koko joulukuu on mennyt joululauluja kuunnellessa, ihmetellessä turistien kyltymättömyyttä joulupukkia kohtaan, miettiessä että pitäisikö lähettää ollenkaan joulukortteja (lähetin nyt kuitenkin, mutta ens vuonna en kyllä lähetä!), tarviiko ostaa joululahjoja (ei tarvi.) ja mitä sitä tekisi nyt sitten H-hetkellä eli aattona (menisi töihin).

Työt on joulun paras puoli. Tuplaliksaa useamman päivän ajan, valmis joulupöytä ettei tarvi itse stressata ruokien perään ja kaikilla muilla joulutunnelma, joten ei tarvi itse siihenkään virittäytyä sen kummemin. Ja duuniporukallahan se joulunvietto siinä töiden ohessa on ihan mukavaa. Siitäkin saa joulumieltä, kun asiakkaat kulkevat vilkkuvaloilla varustetuissa pikkuisen liian övereissä jouluvillapaidoissaan.

Joulusaunaan virittelin hyvät musiikit ja pari kynttilää, siitä tunnelmasta saa jotain irti onneksi ihan normi pakkaspäivänäkin.

Muuten ylipäätään joulu on vaan ahdistava tällä kertaa. Tuntuu jotenkin niinkuin olisi itse vaan kaiken hössötyksen ulkopuolella, katselisi jotain omituista näytelmää jonka on jo nähnyt useamman kerran. Kai tästä vaan kuitenkin puuttuu se läheisten ja rakkaan läsnäolo, sohvalla löhöily (koska meillä ei ole sohvaa solukämpässä… vain aika surkeita nojatuoleja)

Koskaan en ole ollut jouluihminen missään merkittävässä mittakaavassa, mutta nyt on aika laimea fiilis koko touhusta.