Keväthuumaus

Huumaannuin yrteistä. En ole ehtinyt edes blogiin, sillä aika on mennyt herkeämättömässä kasvun tarkkailussa. Mielessäni väikkyy jo seuraavana askeleena rahavallasta vapautuminen ja totaalinen paluu omavaraistalouteen. Ikkunalaudalle kylvämäni rehunsiemenet ovat nimittäin itäneet! En olisi ikinä uskonut onnistuvani edes tässä puutarhuroinnin ensimmäisessä vaiheessa, mutta ilmeisesti luonto on taitamatonta poropeukaloakin vahvempi. Eilen siirsin pikkuruiset muutamalehtiset taimet isompiin ruukkuihin. Voi niitä pikkuisia tomaattivauvoja, basilikabeibejä ja pontevia pikku salvioita… äidinvaistoni ovat selvästikin vihdoin syttyneet! Ai niin, siis syttyiväthän ne jo silloin kaksi vuotta sitten. Mutta siinä oli niin paljon kaikenlaista härdelliä, valvomista ja muuta… kun taas nämä vauvelit ovat oikein kilttejä ja hiljaisia. Suorastaan rakastettavia! Olkoonkin, että lopulta aion syödä ne.

Sellainen pikku juttu vain, että niissä siemenpusseissa oli aikalailla siemeniä. Kylvin niistä puolet, ja toivoin, että edes joku itäisi. Ja nyt, siirrettyäni kaikki itäneet taimet suurempiin laatikoihin ja ruukkuihin, kotimme muistuttaakin melkoisesti Frantsilan yrttitarhan kasvihuonetta. Sillä enhän tietenkään raaskinut tappaa ainuttakaan maailmaan tulleista pikku kasvustoista! Istutin taimia muun muassa kukkalaatikoihin (joita ostin vielä kolme lisää) ja kukkapurkkeihin (joista mm. nuutunut limoviikunanreuhkamme joutui väistymään nuorempiensa tieltä – otin toki pistokkaan, jotta ei olisi tuntunut niin julmalta). Sitten istutin niitä ämpäreihin. Lopulta jäljellä oli muutama pikkuriikkinen persiljavauva, jotka saivat kodin kakkuvuoasta. Lopputuloksena on se, että pian kotimme kolmesta aurinkoon päin olevasta ikkunasta on turha kuikuilla aurinkoa – rehevät salkotomaatit ja salaattipuskat estänevät tehokkaasti näkyvyyden. Mutta mitä siitä, me voimme elää varjossakin siihen asti, kun parvekkeella on tarpeeksi lämmintä herkille pikku puskasilleni.

Toinenkin hyvä puoli varjoisassa ympäristössä on: kevätsiivousta ja ikkunanpesua voi hyvällä omallatunnolla lykätä. Suunnittelin ehkä tekeväni ne samaan syssyyn seuraavan joulusiivouksen kanssa.