Ongelmia rehurintamalla

Voi ei! Lupaavasti orastanut viherpeukaloni vaikuttaa surkastuneen. Huomio ei ole yllättävä, mutta kylläkin huolestuttava ottaen huomioon, että ikkunalaudalle istuttamassani yrttiviidakossa on kiinni sellaiset 70 euroa talousrahojamme. Kuten muistatte, kuin ihmeen kaupalla sain siemenet itämään ja epäuskoisen hallelujaan säestyksellä siirsin taimet suurempiin ruukkuihin, joissa ne saisivat rehottaa sydämensä kyllyydestä. Vaan eivätpä rehota.

On ilmennyt tiettyjä vastoinkäymisiä. En nyt niitä ala tässä sen enempää erittelemään, mutta jos jollakin on vinkkejä alla olevien, samanaikaisesti ilmenevien ilmiöiden kitkemiseksi kasvimaani kimpusta, niin antakaa tulla vaan.

1. Mullan pinnalla on valkoista hyhmää.

2. Mullan pinnalla on sinertävää, epäilyttävästi aurajuustomaista hyhmää.

3. Mullan pinnalla kasvaa ruskeita, pieniä, epäilyttävän herkkusienimäisiä palluroita.

4. Tomaatin lehdet kellastuvat ja putoavat pois.

5. Multa on kuivaa ja halkeilee. (No, tämän osasin ratkaista itsekin: kastelin yhä vain lisää, homeesta ja sienikasvustosta huolimatta).

6. Basilikat kasvavat niin hitaasti, että hyvällä tuurilla ensimmäinen tomaatti-basilikasalaatti alkaa olla koossa joulukuuhun mennessä (kahdella mikroskooppisen pienellä basilikan lehdellä varustettuna). Tilliä voi ripotella ehkä yhden kunniavieraan uudelle perunalle juhannuksena.

7. Salaatti maistuu retiisiltä?! (Tämä ei ole varsinainen ongelma, mutta aika omituista.)

Muuten: jos jollain on hämärä aavistus siitä, mihin salviaa voi käyttää, niin ideoita otetaan mielihyvin vastaan. Olen nimittäin jostain syystä kylvänyt salviaa enemmän kuin laki sallii, siitä huolimatta että en ole ikinä käyttänyt kyseistä yrttiä mihinkään.

Jaa jaa. Lähdenpä tästä tarkistamaan kirva- ja tuholaistilannetta. Lienee parasta varustautua purkillisella leppäkerttuja. Tai ydinsukkulalla.