Pyykkiprobleema

ring ring.

Mies: – Haloo?
Minä: – Miten sä oot päässy pyykkituvasta takaisin kotiin?
(Lapsi: – äääääääääää ei kälele! Äitin sykkyyn!)
Mies: – Laita se lapsi sinne koriin.

Yhtäkkiä minulle valkenee, miksi tissimaidon ehtymisen jälkeen miehet (ainakin sellaiset hieman bodanneet yksilöt) ovat kertakaikkiaan soveltuvampia lapsen- ja kodinhoidollisiin tehtäviin. Kolmetoista kiloa lasta ja märät pyykit, kolmanteen kerrokseen. Ei meinaan nouse. Edes ensimmäiseen. Jostain on tingittävä. Joko lapsi tai pyykkikori jää alakertaan odottamaan miestä. Lapsi vai pyykikori? Lapsi vai pyykkikori? Kysymys risteilee biljardipallojen lailla aivoissani, kunnes tajuan, että vastaus on itse asiassa helppo.

Myöhemmin illalla teen päätöksen, että tästä lähtien keskityn ennen kaikkea kodinhoidon henkis-älyllisempiin, naisellista lämpöä vaativiin tehtäviin. Kuten kaikkialle levinneen kakan pyyhkimiseen lapsen jaloista, selästä ja sormista. Huomasin muuten, että kannattaa aloittaa sormista.

ps. tiedoksi kaikille teille, joita vielä jäi askarruttamaan lapsi-pyykkikori -pohdinnan tulos: valitsin lapsen. Voitte siis nyt ystävällisesti poistaa lastensuojelun numeron pikavalinnoistanne ja jäädä turvallisin mielin odotamaan seuraavaa päivitystä.