Loppujen lopuksi aviomies pesi ikkunat. Se tapahtui jotenkin yllättäen takavasemmalta: siinä vaiheessa kun ehdin reagoida, kaksi ikkunaa oli jo pesty. ”Ne oli ihan pieniä”, puolustautui aviomies. Tunsin kotirouvan maineeni olevan vaakalaudalla. Omin mustasukkaisesti S-marketin ikkunanpesusuihkeen – tämä oli kuitenkin MINUN projektini – ja ryhdyin ruikkimaan nestettä olohuoneen pienimpään ikkunaan. Haju oli kamala. Hinkutin liuoksen pois […]

Olimme tuossa päivänä muutamana vähän sukuloimassa. Porukassa oli vauva, sellainen juuri istumaan oppinut tapaus, jonka ihan oma-aloitteisesti kävin poimimassa syliini sieltä matolta kuljeksimasta. Se oli virhe. Haukankatseiset naispuoleiset paikallaolijat nimittäin bongasivat oitis näkymän ”nainen + vauva, ei oma” ja ryntäsivät esittämään viime aikoina yllättävän tutuksi tullutta tiedustelua: ”Nooooo, jokos sulle tulee näistä VAUVAKUUME?” Siis mitä? […]

Tarkemman tutkimuksen jälkeen kävi ilmi, että uuden ystäväni ”Pirkka ikkunanpesusuihkeen” purkinpohjalla oli ainetta n. sormenleveyden verran. Puolisoni informoi minua, että se ei tule riittämään kuin vessan peiliin (kiitos vinkistä Sillypäänts). Niinpä pakkasin tänään lapseni ja itseni nöyrästi reissulle kohti Alepaa (neuvokkaana kotiäitinä yhdistin retken leikkipuistokäyntiin, joka kannatti: siellä näkyi yllättävän paljon kevään herättämiä, hyväkroppais… siis […]

Jotenkin tämä kevät on tuntunut erilaiselta kuin edelliset. Jotenkin… hämyisemmältä. Aivan kuin aurinko olisi himmentynyt muutaman satatuhatta wattia. Tai ihan kuin sarveiskalvoni olisivat kotirouvaistumisen myötä pikkuhiljaa pölyyntyneet, niin että valo ei aivan näytä tavoittavan huoneistomme pimeimpiä nurkkia. Vai olisiko syynä sittenkin se, että lapsuuden kultaiset kesät vain tuntuivat kaikin puolin kirkkaammilta? Pohdin tätä dilemmaa päivällispöydässä […]

Huumaannuin yrteistä. En ole ehtinyt edes blogiin, sillä aika on mennyt herkeämättömässä kasvun tarkkailussa. Mielessäni väikkyy jo seuraavana askeleena rahavallasta vapautuminen ja totaalinen paluu omavaraistalouteen. Ikkunalaudalle kylvämäni rehunsiemenet ovat nimittäin itäneet! En olisi ikinä uskonut onnistuvani edes tässä puutarhuroinnin ensimmäisessä vaiheessa, mutta ilmeisesti luonto on taitamatonta poropeukaloakin vahvempi. Eilen siirsin pikkuruiset muutamalehtiset taimet isompiin ruukkuihin. […]

Kotirouvalla on uusi harrastus. Annan pari vihjettä: se on nyt trendikästä. Se tekee onnelliseksi. Se on ainoa, mikä elämässä on tärkeää (eikä sekään ole niin tärkeää). Ja sen onnistunut harjoittaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä, huolellisuutta kastelun ynnä muun suhteen ja ties mitä kirvannyppimistaitoja, jotka kaikki tunnetusti ovat kotirouvan erikoisalaa (not). Niinpä niin, totta se on. Siellä […]

Kotiäiti oli kaksi päivää kipeänä. Tässä tulos. (Keittiöön en kehtaa edes mennä.) Onhan se tietysti mukavaa huomata olevansa tarpeellinen. Kotityöt odottavat, mutta lapsenhoidosta ei valitettavasti saa sairauslomaa. Suunnittelinkin tässä sepittäväni mehukkaan, huonosti peiteltyä marttyyriutta ja salaista itseylpeyttä tihkuvan epistolan siitä, miten lähes 38 asteen kuumeessa sitä täällä vaan nostellaan viidentoista kilon lapsipakettia ja raadetaan toiselle […]

Kevät on uudestisyntymisen aikaa. Sen kunniaksi ajattelinkin ilahduttaa teitä kirjoittamalla vähän synnytyksestä! Tähän mennessä olen tässä blogissa käyttänyt synnytyksestä puhumiseen yhden sanan (argh). Se on kieltämättä aika tyhjentävä. Ihan alkuun toteamus, että tämän jutun kirjoittajalla on ilmeisesti matala kipukynnys. Eli toisinpäin sanottuna, erittäin herkkä tuntoaisti. Jostain syystä tätä ominaisuutta ei yhteiskunnassamme juurikaan arvosteta, vaikka toisaalta […]

Tuli vähän semmoinen tunne, että nyt ei enää hyvin pysty. Kun on tää Helsinki ja Suomi ja silleen, mutta on se koko muukin maailma. Niin ostettiin sitten halvat lennot (täällä lähiössä on ihmeen helppo unohtaa tiedostaminen) ja ylihuomenna lähdetään hittoon täältä. Uusi meininki, uudet paikat, uudet ihmiset, uudet puheenaiheet, jotain ihan muuta vaihteeksi! Että heippa […]

Yöllä aktivoituvan kauhukakara/show-artisti -alter egon karkoittaminen lapsesta onnistui kaksivuotisneuvolan jälkeen lopulta ihan noin vain. Ei tarvittu ammattimaisia unikouluttajia, Jari Sinkkosen kotikäyntiä tai muitakaan exorsistimanaajia. Vain yksi topakka polkkatukkainen neuvolantäti, jonka auktoriteettia härskisti hyväksi käyttäen ilmoitimme lapselle, että ”se neuvolan täti sanoi, että nyt nukutaan koko yö omassa sängyssä eikä enää juoda pullosta”. Ja näin tehtiin. […]