Edistystä yöelämässä
Yöllä aktivoituvan kauhukakara/show-artisti -alter egon karkoittaminen lapsesta onnistui kaksivuotisneuvolan jälkeen lopulta ihan noin vain. Ei tarvittu ammattimaisia unikouluttajia, Jari Sinkkosen kotikäyntiä tai muitakaan exorsistimanaajia. Vain yksi topakka polkkatukkainen neuvolantäti, jonka auktoriteettia härskisti hyväksi käyttäen ilmoitimme lapselle, että ”se neuvolan täti sanoi, että nyt nukutaan koko yö omassa sängyssä eikä enää juoda pullosta”. Ja näin tehtiin. Vaivaiset pari yötä lapsi jaksoi kieriskellä itsesäälissä ja kiukutella, mutta hiffasi sitten että ”pää tyynyyn” todella tarkoittaa nukkumista. Ja nyt uskallan jo varovaisesti hehkuttaa, että 2v ja 1kk iässä lapsemme vihdoin pääsi unikoulussa luokaltaan. Olemme nimittäin jo kuukauden verran nauttineet normaalin ihmisen normaaleista seitsemän tunnin katkeamattomista yöunista!
(Oikeasti olin siis pari viikkoa yöt nukuttuani ihan että JEEEEESSSSS!!!! Tervetuloa takaisin elämä!!!! WOHOUU!!!!! Tässähän ihan järki kulkee ja luovuus kukoistaa!!! – Ja aloin sitten heti suunnitella uutta vauvaa, koska aika kultasi välittömästi muistot ja ajattelin, että eihän tämä nyt niin paha pari vuotta ollutkaan, ja oikeastaan se synnytyskin olisi varmaan toisella kerralla suorastaan hilpeää. Onneksi kuitenkin todelliset muistot palasivat n. sekunnin kuluttua, aviomiehen ystävällisellä avustuksella.)
Edistys nukkumisasiassa tapahtui viime tingassa. Luova ja ilmeisen akrobaattinen lapsemme (vapise Cirque du Soleil… täältä tulee kunnianhimoinen äiti) nimittäin keksi viime viikolla uuden tempun: sitten kun ei enää huvita nukkua, pinnasänky hilataan makuuhuoneen poikki aikuisten sängyn viereen hyppimällä siinä ja reuhtomalla samalla. Sitten kipataan itsensä pää edellä laidan yli ja päädytään mukavasti äidin viereen, josta voikin hetken häiriköityään kirmaista omille teilleen. Onneksi tämä siis tapahtuu nyt vasta seitsemältä aamulla, eikä noin viittä kertaa joka yö.
Muuta edistystä kotirouvan elämässä: huomasin sängyn alla villakoiria! En siis tehnyt niille mitään, mutta huomasin ne. Ja jopa ajattelin, että jotain pitäisi varmaan tehdä. Piakkoin.