Olohuoneesta Kongoon ja takaisin

Kotiäiti oli kaksi päivää kipeänä. Tässä tulos. (Keittiöön en kehtaa edes mennä.)

Onhan se tietysti mukavaa huomata olevansa tarpeellinen.

Kotityöt odottavat, mutta lapsenhoidosta ei valitettavasti saa sairauslomaa. Suunnittelinkin tässä sepittäväni mehukkaan, huonosti peiteltyä marttyyriutta ja salaista itseylpeyttä tihkuvan epistolan siitä, miten lähes 38 asteen kuumeessa sitä täällä vaan nostellaan viidentoista kilon lapsipakettia ja raadetaan toiselle ruokaa pöytään.

Luin sitten kuitenkin tuossa kahvipöydässä Pakolaisavulta tupsahtaneen kirjeen, jossa kerrottiin kongolaisten naisten elämänkohtaloista. Ja jotenkin alkoi tuntua, että ehkä tästä nuhan selättämisestä ja talouspaperirullan loppumisesta ei niin kovin kummoista sankarisaagaa saakaan aikaiseksi.

Uskolliset lukijani, älkää silti luovuttako: lupaan, että ensi viikolla on taas luvassa taattua, tuttua ja turvallista Kotirouvan kakanhaistelumeininkiä.

Hyviä kevätpäiviä!