Tag: kotiäitiys

Viikonloppu Pielis-Karjalassa muutti kotirouvan elämäni: minussa uinuva aito karjalainen emäntä heräsi henkiin. (Siitäkin huolimatta, että Etelä-Suomalainen sukuni ei ole muutamaan sukupolveen maaseutua nähnytkään, saati sitten Karjalaa… Jostain syystä on kuitenkin huomattavasti mukavampaa herättää itsessään henkiin karjalainen emäntä kuin perinteinen lähiöäiti.) Mieheni sukulaistädin hääräilyä katsellessani nimittäin inspiroiduin totaalisesti. ”Tämä mehu on omista mansikoista” (nam) ”Tämä paistos […]

Kuten edellä mainittu, keittiö, kodin sydän, on suvereenia valtakuntaani. Niinpä päätin luontevasti aloittaa uuden kotiäitiyteni toteuttamisen sieltä. Olen jossakin kuullut (hyvä on! Salakuuntelin kerran töistä tullessani Marttaliiton ulkopuolella seisovia kahta pullantuoksuisen näköistä henkilöä), että suunnitelmalliset ja muutenkin kaikin puolin mallikelpoiset kotiäidit suunnittelevat päivän ruoan etukäteen. Eivätkä ainoastaan sillä tavalla etukäteen, että nälän iskiessä ensin tutkivat […]

Argh! Joulu on muutaman päivän päästä! Miten kunnon kotiäidiksi halajava valmistautuu jouluun?? Leipoo pipareita itse tehdystä taikinasta? Ripottelee hyasintteja, rusinoita, pähkinöitä sun muuta oravan ruokaa ympäriinsä houkuttelemaan joulutunnelmaa? Kaivaa nauriita omin käsin routaisesta maasta ja tekee niistä laatikoita? Suolaa juuri avannosta nostamiaan silakoita, käy Keskuspuistossa kaatamassa kuusen ja ampuu samalla ohimennen perheelleen kinkun pöytään? Mikä […]

Nyt sitten tein sen. Luulen, että mieheni on salaa toivonut tätä jo pidemmän aikaa. Että tekisin kerrankin aloitteen, tarttuisin letkun varteen ja hoitaisin homman. Ja ihmetyksekseni täytyy sanoa, että kun imuteho täysillä liu’utin vartta edestakaisin, kolusin mitä vaikeapääsyisimmätkin nurkat ja lopulta hikisenä näin työni tuloksen, sain siitä itsekin jotakin aivan uudenlaista, syvää tyydytystä. Siis imuroimisesta. […]

ring ring. Mies: – Haloo? Minä: – Miten sä oot päässy pyykkituvasta takaisin kotiin? (Lapsi: – äääääääääää ei kälele! Äitin sykkyyn!) Mies: – Laita se lapsi sinne koriin. Yhtäkkiä minulle valkenee, miksi tissimaidon ehtymisen jälkeen miehet (ainakin sellaiset hieman bodanneet yksilöt) ovat kertakaikkiaan soveltuvampia lapsen- ja kodinhoidollisiin tehtäviin. Kolmetoista kiloa lasta ja märät pyykit, kolmanteen […]

Tyypillistä suomalaista: sitä joko ollaan töissä tai ei olla, mitään välimallin jätkiä ja takinkääntäjiä ei kauaa katsella. Pysyy homma selkeänä ja kaikki kärsivät tasapuolisesti. Kaikkein mieluitenhan tietysti sekä minä että puoliso olisimme molemmat puolipäivää töissä ja toisen puolen kotona. Kumpikaan ei ahdistuisi ylenmäärin työstressistä tai siitä, että ei pääse seuraamaan lapsen kasvua – eikä toisaalta […]

No niin. Raskaus (örps), synnytys (argh) ja vauvavuosi takanapäin. Auvoinen pariskuntaelämämme on mullistunut: olemme tuottaneet hedelmää, astuneet osaksi elämän kiertokulkua, jatkaneet (ennestäänkin jo melko sankkaa) ihmissukua ja ojentaneet omat kerrassaan erinomaiset geenimme eteenpäin, saaneet nauttia uuden ihmistaimen alkutaipaleen seuraamisesta, vauvanlämpöisistä pusuista ja perhehaleista, tunteneet vanhemmuuden vastuun painuvan hartioillemme ja koko muun maailman vastaavasti häviävän taka-alalle…. […]