Työnhaun turhauttama

Positiivinen asenne, eh? Myönnetään, on ollut hieman kateissa viime aikoina.

Tuskin olen ainoa, joka naputtelee päiviensä kuluksi kymmeniä ja taas kymmeniä työhakemuksia siinä toivossa, että saisi edes lyhyen työpätkän jostakin. Mutta ei, ”Valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun” -viestit irvistelevät sähköpostissa päivästä toiseen. Ja minä irvistelen takaisin. Yritän kerta kerran jälkeen koota itseni, vetää henkeä ja suunnata vielä kovemmalla draivilla eteenpäin. Muokkaan cv:tä, kohdennan hakemukset, koetan parhaani mukaan esitellä vahvuuksiani ja vakuuttaa potentiaaliset työnantajat siitä, että minä todella haluan heille töihin. Ja kun sekään ei tuota toivottua tulosta, on turhautuminen ehkä aivan luonnollista. Tekee mieli pakata reppunsa ja paeta vuorille.

Sitten muistuttaa itseään siitä, että asiat voisivat olla varmasti huonomminkin. Mikä ärsyttävä klisee, mutta totta se tietysti on. On oltava kiitollinen, että on koulutus, katto pään päällä, terveyttä ja vaikka sun mitä. Kiitollisuuden ja pienten ilonaiheiden myötä sitä jaksaa tallata taas seuraavaan päivään.

Jätän sen repun vielä pakkaamatta ja hymyilen uudelle päivälle.

Kaikki on mahdollista. Tulevaisuus on auki.

Ihanaa perjantaita kaikille!