Ajattelin tänään lapsiani ja heidän syntymäänsä. Yhdeksän lasta. Kuusi tytärtä ja kolme poikaa. Yhdet kaksoset, tyttö ja poika.

Yhdeksän erilaista ja hienoa persoonaa. Kaikki erilaisia ensiparkaisusta lähtien. En varmaan ole ollut äitinä täydellinen mutta rakkaus lapsiin on syntynyt heti kun olen saanut heidät rinnalle. Se tunne on unohtumaton. Ja se vauvan tuoksu….. sitä ei voi sanoin kuvailla.

Jokaiseen uuteen ihmiseen on täytynyt tutustua. Kaikilla oma temperamentti. Oma tyyli ilmaista itseään. Joku oli kellontarkka ruoka-ajoissa. Toisilla vaihteleva rytmi. Kun tulin äidiksi ensimmäisen kerran sanottiin että ei pidä mennä heti kun vauva ääntelee. Että ei saa opettaa siihen. En todellakaan noudattanut tuota ohjetta. Vauvahan ilmaisee omat tarpeensa itkemällä.

Ihmettelin myös joka kerta kysymystä ”Onko kiltti vauva? ”??????? Onko olemassa tuhmia vauvoja?? Mielestäni ei. ” Imetätkö? ”Sitten se painostus siihen imettämiseen. Kun se maito ei riitä niin se ei riitä. Kun lopulta itkevät sekä vauva eikä äiti on korvike paras ratkaisu. Sitäpaitsi voin sanoa että en pitänyt imettämisestä. Kaksi viikkoa rimpuilin sen imettämisen kanssa mutta luovutin.

Terveitä ovat kaikki. Enkä tuntenut syyllisyyttä siitä asiasta. On tietysti hienoa jos joku pystyy imettämään ja jopa luovuttamaan äidinmaitoa. Parempi korvike ja iloinen äiti kuin stressaantunut imetys ja sitten kuitenkin on annettava korviketta lisäksi. Tämä on tietysti minun mielipide ja ratkaisu mutta jokainen tekee omat päätökset.

Vaikka elämä on kolhinut olen onnellinen ja ylpeä lapsistani. He ovat minun vaurauteni. Kaikkeni. Vaikka nyt kaksi vanhinta tytärtä eivät halua olla elämässäni he ovat silti minun tyttäriäni. Ja heillä on se oma pieni paikkansa sydämessäni. Vaikka emme ikinä enää tapaisi.

Osaisinko antaa kasvatusneuvoja? Tuskinpa. Maalaisjärjen käyttö on sallittua. Minun äitini sanoi että lapset eivät tarvitse kuin ruokaa ja ruoskaa olen päätynyt niihin kahteen muuhun r-kirjaimeen eli rajat ja rakkaus. Joku tarvitsee rajoja enemmän toinen vähemmän. Säännöt kuitenkin kaikille samat. Yksi sana mielestäni erittäin hyvä: johdonmukaisuus. Eli jos joku asia sovitaan niin siinä pysytään. Eli se ”kaikki muut saa… ” ei toimi.

Kaikenlaisia kommelluksia on ollut. Kaikista asioista puhutaan. Huumori on monesti pelastava kukkanen. Kaikilla taitaa olla joku paikka tikattu on kaatunut hyllyjä, luisuttu päin tv-tasoa. Joku taisi mennä kävelytelineellä yläkerrasta alakertaan. On käyty kaivattamassa helmiä nenästä yms.

Tekevälle sattuu. Mitä enemmän porukkaa sitä enemmän tapahtuu.

Pääosin on ollut hauskaa. Joku kysyi miten jaksaa ison perheen kanssa. Sanoin että minusta tuntuu että sen jälkeen kun on viisi niin voi olla vaikka kymmenen yhtä sirkusta se on joka tapauksessa.

Huomenna alkaa pakkanen lauhtumaan mikäli säätiedotteeseen on uskominen. Sitten vaan ylös ulos ja lenkille.

Terveisin

Tigermamman