Katkotut siivet
Kun nyt sain auki tämän kirjoittamisen virran, teen vielä toisenkin postauksen tälle päivälle. Otsake katkotut siivet viittaa siihen miten minä olen kokenut siipieni katkenneen.
Lapsena kaipasin huomiota ja hyväksyntää kuten kaikki lapset. Niitä tuli pieninä muruina sieltä täältä ja ne ovat painuneet mieleeni lähtemättömästi. Ehkä se, että sitä ei tullut henkilöltä jolta sitä kaipasin eli äidiltä teki jo ensimmäisen repäisyn siivestä.
Muistan veljeni vaimon joka piti minua sylissään ja puhui minulle kauniisti oli ensimmäisiä muistikuvia henkilöstä joka hyväksyi minut ehdoitta. Muistan kuinka se tuntui hyvälle. Erään kerran kun he olivat käymässä meillä ja veljen vaimon päällystakki oli eteisen naulakossa kääriydyin siihen takkiin ja siinä tuntui hänen tuoksunsa. Sitten takista katkesi raksi jolla takki pysyi naulakossa. Menin paniikkiin ja juoksin piilottamaan takin ulkorakennukseen.Sitten kun he alkoivat tehdä lähtöä ja etsivät takkia katseet suuntautuivat tietenkin minuun.Syyllisyys näkyi tietenkin kilometrin päähän ja kävin hakemassa takin. Selostin että olin pelännyt miten kaikki olisivat vihaisia raksin katkeamisesta. Veljen vaimo ei ollut ollenkaan vihainen vaan lempeästi kertoi että sen voi helposti korjata.
Seuraava muistikuva on ensimmäisen luokan opettajattaresta jonka äiti kutsui kerran meille koulun jälkeen kahville. Koulumatkaa oli vajaa kolme kilometriä. Oli talvi ja opettaja piti minua koko matkan kädestä kun kävelimme. Käsi tuntui lämpimältä ja muistan vieläpä tismalleen millaiset lapaset opettajalla oli.
Toisen luokan keväällä meille kerrottiin että olisi mahdollisuus pyrkiä musiikkipainotteiselle luokalle kolmannesta luokasta eteenpäin. Opettajani oli sitä mieltä että minun kannattaisi pyrkiä sinne. Vanhempani olivat myös sitä mieltä. Niinpä treenasin laulua joka vaadittiin kokeeseen ja jotain en muista mitä. Kesän aikana tuli tulos jossa minut hyväksyttiin. Minulle tuota kirjettä ei näytetty. Äitini sanoi että en päässyt. Ajattelin että se siitä sitten. Kun koulut syksyllä alkoivat ja menin ensimmäisenä päivänä vanhaan kouluuni opettaja kysyi ihmeissään miksi tulin sinne. Hän sanoi että minuthan oli valittu sinne musiikkiluokalle. Kotiin mentyäni tiedustelin asiaa äidiltäni joka sanoi vain että koulumatka olisi käynyt liian raskaaksi. Puoli tuntia suuntaansa bussilla. Enpä usko. Jäin kuitenkin vanhaan kouluun koska asia oli loppuunkäsitelty. Ihmettelen silti vieläkin mikä pointti tuossa jutussa oli.
Harrastin runsaasti liikuntaa ja urheilua ja kilpailinkin jonkin verran hiihdossa ja yleisurheilussa. Menestyinkin joskus ja sain mitaleita ja palkintolusikoita.Muistan erään kesän kun ihan sattumalta pyöräilin koululle ja siellä oli alkamassa yleisurheilukisat. Minulla ei ollut edes kenkiä jalassa. Osallistuin pururadalla juostavaan 800m sekä pituushyppyyn. Voitin molemmat. Tunsin itseni hyväksi edes jossakin jossa kukaan sisaruksistani ei ollut. Toinen rakas harrastus oli lintubongaus johon isäni osti minulle huippulaadukkaat kiikarit joululahjaksi eräänä jouluna. Se tuntui todella hyvältä. Luontoa tarkkailen mielelläni edelleen mutta urheilu jäi vähemmälle sittemmin. Harrastan toki liikuntaa edelleen sen minkä jaksan.
Haaveilin toimittajan ammatista mutta siihen olisi pitänyt käydä lukio jota äitini ei uskonut minun pystyvän käymään koska sisarenikaan ei…..Hän yritti puoliväkisin (lue väkisin) työntää minut 9.luokan jälkeen jollekin kansanopiston hoitoalanlinjalle mutta sillä kertaa pidin pääni ja menin kymppiluokalle ja siitä olen itselleni kiitollinen loppuikäni sillä sain hurjasti korotettua numeroita.
Ehkä moni asia olisi toisin jos olisin uskonut itseeni. En sano tätä sillä että olisin tyytymätön elämääni. Voiko suurempaa rikkautta olla kuin yhdeksän tervettä lasta. Haaveeni oli viisi mutta tällä saralla minulle annettiin melkein puolet lisää.
Äitini yritti ehkä jollakin tasolla hyvittää menneitä. Eihän asioista tietenkään puhuttu koskaan. Sehän kuului asiaan. Mutta auttoihan hän minua monella tapaa niin taloudellisesti kuin muutenkin. Eikä hän koskaan tuominnut ratkaisujani aikuisiällä. Isähän lähti täältä maailmasta seitsemän vuotta ennen äitiä. Kolme päivää toisen tyttäreni syntymän jälkeen. Mutta näistä sitten tuonnempana.
Jälleen yksi päivä illassa lähempänä rakkaani saapumista. Nyt alan keittämään iltakahvia.