Kultturellia höpötystä
- Nyt juolahtaa mieleen lapset ja kulttuuri. Lapsille voi tarjota lastenkulttuurin lisäksi lapsellista kulttuuria. Huumoria. Ajatuksia herättävää, hauskaa, klassikoita, vanhoja kotimaisia. Nimittäin mielestäni esimerkiksi kaikki lastenohjelmatkaan eivät sovi lapsille. En nyt muista nimiä mutta maikkarilta tuli aikoinaan semmosta settiä lastenohjelman nimissä että en antanut katsoa.Silloin kun minä olin peruskoulussa niin joka vuosi käytiin vähintään kerran teatterissa. Sen lisäksi äitini harrasti jonkin verran teatterikäyntejä. Omille lapsille en ole ikävä kyllä pystynyt tarjoamaan vastaavia siinä määrin eikä kouluissa ole ilmeisesti varaa enää tarjota kulttuuria.
Mitä sitten lapsille tarjota? Meikäläisen kotikulttuurisettiin kuuluvat Komisario Palmu-elokuvat, Reinikainen sekä Tankki täyteen. Sen lisäksi joitakin vanhoja kotimaisia kuten esimerkiksi Leo Jokelan ja Tommi Rinteen tähdittämä veijarikomedia ” Älä nuolase. ” Nämä ovat siis meidän perheen vakiosettiä.
Vaikka itse olen ollut aina lukutoukka olen ollut kauhean laiska lukemaan lapsille. Siitäkö lie johtuu ettei kukaan lapsista ole kauhean innokas lukija? Äänikirjoja toki kuuntelevat jonkin verran kuten itsekin nykyään aika paljon. Hieno keksintö sivumennen sanoen nuo äänikirjat.
Nykyään kulttuuritarjontaa on niin paljon että siinä on sekä hyvät että huonot puolensa. Lasten kanssa täytyy olla jonkun verran suodattajana sillä kaikki televisiosta lasten katsoma-aikaan tulevakaan ei takaa sitä että se olisi hyvää katsottavaa. Netti on sitten taas maailma erikseen.
Mitkä ovat sitten olleet meidän lasten lastensuosikit? Esikoinen oli aikoinaan hullaantunut Leijonakuningas- sekä Aladdin-elokuviin. Sekä japanilaiseen animaatioon Lady Oscar. Päässä muistan vieläkin tunnusmusiikin yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen.
Autot-elokuvat, Heinähattu ja Vilttitossu. Puuha-Pete, Onneli ja Anneli, Vaahteramäen Eemeli. Joitakin ollaan käyty katsomassa leffassa ja jotkut ovat olleet sitten myös kirjasuosikkina.
Koska olen itse hurahtanut pohjoismaisiin sarjoihin ovat nekin jossain määrin tulleet tutuiksi myös omille lapsille. Siinäkin sitten pitää katsoa miten jännästä sarjasta on kyse.
Lapset nauravatkin että äidille pitää olla ”ruotsalaista räiskintää”. No ei pelkästään räiskintää. Mutta jotenkin tuntuu että ” ruotsalainen räiskintä” on laadukkaampaa kuin ”amerikkalainen räiskintä’. Vitsivitsi….
Yhtäkaikki lapsetkin tarvitsevat kulttuuria. Paikkakunnasta riippuu miten paljon livekulttuuria on tarjolla. Olipa sitten kyseessä leffa-, kirja-,teatteri-, televisiokulttuuri pääasia on että se tuo nautintoa ja iloa. Yhteistä mukavaa aikaa.
Kultturellisin terveisin
Tigermamman