Pienenä prologina seuraavalle postaukselle kerron että en etene missään kronologisessa järjestyksessä, vaan  kerron niistä asioista ja tapahtumista mitkä vaativat ulospääsyä milloinkin. Pyrin käyttämään myös huumoria, mutta jotkut tapahtumat ovat sellaisia joihin ei huumoria yksinkertaisesti pysty yhdistämään. Elokuu 1991 ”Ylös saatanan huora!”Heräsin huutoon ja mies istui hajareisin päälläni. Hän ravisteli minua ja repi sitten ylös sängystä. […]

Kun nyt sain auki tämän kirjoittamisen virran, teen vielä toisenkin postauksen tälle päivälle. Otsake katkotut siivet viittaa siihen miten minä olen kokenut siipieni katkenneen. Lapsena kaipasin huomiota ja hyväksyntää kuten kaikki lapset. Niitä tuli pieninä muruina sieltä täältä ja ne ovat painuneet mieleeni lähtemättömästi. Ehkä se, että sitä ei tullut henkilöltä jolta sitä kaipasin eli […]

Mieli kuplii ja kiikkuu. Elämässä tapahtuu nyt suuri muutos. Aviomieheni saapuu Suomeen. Emme ole nähneet yli viiteen kuukauteen. Hän sai oleskeluluvan maaliskuussa ja sitten iski korona. Olemme olleet videopuheluiden varassa ja välillä on tunteet singahdelleet tulisestikin kun ikävä raastaa ja pinnat kiristyy. Välimeren tulisuus ja savolainen jääräpäisyys ottavat yhteen. Asun kolmen teini-ikäisen tyttären kanssa ja […]