Olen saanut lahjaksi kroonisen kivun. Elämä on välillä yhtä helvettiä. Hermosärky ja kohtauksittain toistuvat nivelkivut rajoittavat elämääni enemmän kuin olisi tarpeen.

Hermokivun alkulähde on rintasyövän jälkeen tehty korjausleikkaus joka tehtiin ns. TRAM-menetelmällä joka tarkoittaa että vatsan seudulta otetaan rasvakudosta josta muotoillaan uusi rinta. Minulle kerrottiin että epäonnistumisen mahdollisuus on sillä minulla oli kaksi leikkausarpea alavatsalla. Epäonnistuminen oli lähellä sillä verisuonitus ei aluksi onnistunut ja oikeasta jalasta nilkan kohdalta oli jouduttu ottamaan suonta. Alueelle oli kuitenkin ehtinyt muodostua pieni kuolioalue joka poistettiin leikkauksella parin viikon päästä.

Leikkaus oli pitkä ja toipuminen hidasta ja kivuliasta. Kontrollissa käydessäni lääkäri sanoi noin kahdelle prosentille kivun jäävän käteen pysyvästi. Minä pääsin siihen joukkoon.

Työni lähihoitajan ammatissa vanhustyössä osoittautui ajan mittaan mahdottomaksi. Yritin loppuun saakka ja työnantaja oli joustava mutta minkäs teet kun käsi ei kestä niin se ei kestä. Yrittäessäni varoa oikeaa kättä vasempaan käteen kehittyi mojova rasitusvamma. Lopulta en pystynyt nostamaan kahvikuppia.

Hermosärky on nimensä mukaisesti hermoonkäypä. Käsi elää koko ajan omaa elämäänsä. Kivuton se ei ole koskaan. Eikä sitä kivuttomaksi saa. Iso alue rinnan, vatsan ja kainalon alueelta on pintatunnoton. Mutta silti kipu alkaa usein juuri kainalosta. Se repii, raastaa, puristaa kuin rautalanka,polttaa. Säteilee sormiin ja rinnan alueelle. Se on kuin peto joka riehuu. Välillä on päiviä että se peto lepää. Mutta herää sitten taas.

Lääkäri arveli nivelkipukohtausten johtuvan hormonihoidoista joita sain syövän liitännäishoitoina. Ne alkoivat silloin lievempinä mutta nykyään kohtauksen tullessa olen todella kipeä. Joskus en pysty kävelemään. Aamuisin saatan tarvita apua pukemisessa.

Krooninen kipu syö ihmisen mieltä. Kun lisänä on masennus jotkut päivät ovat todella vaikeita. Ei silloin halua olla kenenkään lähellä eikä olla seurallinen.

Olen opetellut olemaan itselleni armollinen. Mutta se ei ole helppoa koska olen tottunut tekemään mitä haluan. Välillä kun kivut helpottavat saatan alkaa siivoamaan ja tekemään kaikenlaista. Siitä sitten seuraa se että pariin päivään ei tehdä mitään.

Elämä on jatkuvaa oppimista. Minä opettelen sietämään villakoiria ja popcornia matolla. Piirrän sydämen lipaston päälle kertyneeseen pölykerrokseen ja totean joskus että kolme koneellista puhdasta pyykkiä odottaa kaappiin pääsemistä.

Elämä jatkuu edelleen tavalla tai toisella.

Terveisin

Tigermamman

Onpa vierähtänyt kuukausi varmaan edellisestä postauksesta. Mieheni on saapunut Suomeen ja olemme harjoitelleet yhteistä arkea. Paljon on opettelemista puolin ja toisin. Lisäksi iloista pyöritystä byrokratian viidakossa. Joka on aivan uskomatonta. Ja kun asioit virkamiesten kanssa jotka ovat pihalla kuin lintulauta ja siihen lisäksi tulkki joka kääntää asiat hieman epäselvästi asiat ovat kristallinkirkkaat.

Sitten on tapaus Kela. Muutoksissa  mukana, elämässä tukena. Voiko olla sopivampaa slogania? Aloimme selvittää asioita välittömästi mieheni saavuttua ja tuntuu että olemme vielä suht’koht nollapisteessä. Suomessa virkamies on Jumalasta seuraava. Vaikka he tekisivät virheitä, et voi mitään. Kelassa maksumiehiksi joutuvat asiakkaat tekipä virheen asiakas tai virkamies. Asiakkaan pitäisi olla ennustaja.

No mitäpä näistä. Ehkä joku päivä asiat loksahtavat paikoilleen. Pääasia että olemme nyt yhdessä. Harjoittelemme kulttuurien yhteensovittamista. Välillä pientä chrashboomia mutta huumoria peliin niin tasapaino löytyy. Joustoa puolin ja toisin.

Suomalainen kulttuuri vs tunisialainen kulttuuri . Kaksi täysin erilaista kulttuuria. Sääntösuomi aiheuttaa joskus päänvaivaa. Ei kahviloita, ei katuruokaloita jotka ovat auki aamuyöhön. Anniskeluravintolat ei oo meidän juttu kun alkoholia emme käytä. Ihmisten käyttäytyminen yleensäkin on täällä erilaista. Tosin mieheni sosiaalisen luonteen ansiosta on saanut ystäviä ja käynyt pelaamassa jalkapalloa.

Luottavaisesti suhtaudun tulevaisuuteen. Kyllä yhdessä selviämme. Asia ja päivä kerrallaan.

Hyvää alkavaa syksyä kaikille toivoo

Tigermamman