Aamun ensimmäinen kahvikupillinen menossa kerrankin hyvin nukutun yön jälkeen. Kalenteriin vilkaistessani huomasin että tänään olisi äitini syntymäpäivä ja hän täyttäisi 90 vuotta. 90 vuotta on pitkä ikä ihmiselle mutta tässä maailmanmenossa se on lyhyt aika. Ja kuinka paljon maailma on muuttunut siinä ajassa. Se on muuttunut jo minun elinaikanani. Toisaalta hyvään ja toisaalta huonoon suuntaan. Kehitys kehittyy ja siinä pitää yrittää pysyä mukana.

Työskennellessäni lähihoitajana vanhustyössä opin paljonkin vanhuksilta. Miten kovissa olosuhteissa monet olivat elämäänsä eläneet. En tiedä mitä tekisin jos minut yhtäkkiä pistettäisiin vastaavan tilanteeseen. Kyllä saattaisi mennä sormi suuhun. Pyykkiä avannolla huuhtoessa sitä osaisi ehkä arvostaa enemmän sitä että lykkää pyykit koneeseen ja kone hoitaa homman. Ei tarvitse uuneja lämmitellä eikä päreen valossa iltaa viettää. Marmatin juuri kun tiskikone hajosi ja lasten kanssa pyöritetään tiskivuoroja eikä kukaan halua tehdä kyseistä työtä toisen puolesta. Entä jos pitäisi hakea ensin kaivosta vesi ja sitten lämmittää puuhellalla tiskivesi ja sitten vasta pääsee tiskaamaan? Ei ole niin kaukana sekään aika. Ei meillä kotonakaan ollut juoksevaa vettä kun olin pieni.

Jos miettii tätä yhteiskunnan muutosta vuosikymmenten aikana. Yhteisöllisyys on varmaan asia mikä on kadonnut tai ainakin vähentynyt merkittävästi. Siihen on tietenkin osasyynä kaupungistuminen ja maaseudun tyhjeneminen. Maaseudulla ennen piipahdettiin kylään sen kummemmin sitä etukäteen ilmoittelematta. Nykyään kaikilla on omat työnsä kodin ulkopuolella ja menoa jos jonkinlaista, kyläilyt olisi hyvä sopia etukäteen.

Eriarvoistuminen on asia josta olen huolissani. Juurihan luin että tamperelaiset arvoasuntojen asukkaat olivat närkästyneitä kun leipäjono oli heidän ikkunoidensa alla. Pelkäävät nääs asuntojensa arvon puolesta. Uskomatonta mutta totta. Köyhyys on osa tätä yhteiskuntaa valitettavasti. Jos rikkaat siitä närkästyvät niin tekisivät jotakin sen poistamiseksi. Liian usein köyhyydestä syytetään sitä köyhää itseään. Mutta niinhän sitä sanotaan että paha ei anna paljostaankaan. Onhan tuo nähty miten jotkut suuryritykset pistävät väkeä pihalle ja samaan aikaan jaetaan ennätysosinkoja osakkeenomistajille. Raha ja pääoma ja omaisuus määrittää liikaa ihmisarvoa tänä päivänä. Ihmisarvo siis toisinsanoen määrittyy paljonko sulla on pätäkkää tai muuta omaisuutta. Mielestäni täysin sairas ajattelutapa. Johtuneeko siitä että kuulun juurikin tuohon persaukisten porukkaan. Mutta raha ei ole mulle kuin välttämätön paha jota tarvitaan elämiseen. En ole koskaan ollut kiinnostunut rahan haalimisesta. Toiveeni on että sen verran tulisi että saa asiansa hoidettua ja lapset puettua ja ruokaa pöytään.

Köyhä voi olla fiksu ja rikas voi olla ryhmä. Ja päinvastoin. Ihminen itsessään merkitsee. Se mitä hän on ja miten hän omilla teoillaan ja valinnoillaan vaikuttaa ympärillä oleviin. Omille lapsilleni olen tätä arvomaailmaa yrittänyt jakaa. Itsehän he sitten aikuisina tekevät omat valintansa ja päätöksensä. Heikompia tulee puolustaa ja tumput suorina ei pidä jäädä seisomaan.

Mielestäni lapsia tulee valistaa yhteiskunnallisista asioista jo kotona. Politiikasta puhuminen ja erilaisten vaihtoehtojen puntaroiminen on terveellistä ja jopa hauskaa. Meillä puhutaan paljon politiikasta ja yhteiskunnan polttavista kysymyksistä. Ehkä se on perintöä lapsuudenkodistani jossa politiikka oli puheenaihe nro 1. Enkä pidä sitä mitenkään huonona asiana. Ei siitä tarvitse jatkuvasti puhua mutta on hyvä opettaa lapsille kriittisyyttä ja kykyä ajatella omilla aivoillaan.

Siinäpä sitä tuli pohdintaa ensimmäisen kahvikupillisen verran!

Aurinkoista lauantaita toivottaa

Tigermamman