Ensimmäinen

Noniin, alku aina vaikeaa, eikö?

Olen aiemminkin pitänyt blogia, tosin en Lilyssä, enkä julkisena, joten tämä on jokseenkin  uutta minulle. Koko Lily on minulle aivan vieras, ja vaatiikin siksi vielä paljon harjoittelua.

Halusin alkaa kirjoittamaan blogia, koska pidän kirjoittamisesta, olen aina pitänyt. Lisäksi koen tämän hyvänä kanavana purkaa mieltään ja ajatuksiaan, ja jäähän tästä muisto sekä itselle, että sitten myös tuolle pienelle. Eli en kirjoita tätä muille, vaan meille, heh.

Blogi käsittelee siis ihan tavallista arkea, jossa mukana pyörii minun lisäkseni avomies, kaksi kissaa, ylienerginen koira, sekä itse päätähti, Minea. Minea on himpun vajaa puolivuotias, lujan tahdon omaava nuori neiti. Minea rakastaa lemmikkejämme, ja ne saavatkin hänet helposti nauramaan, ihan pelkkä kissan haukottelu kirvoittaa niin raikuvan naurun, että oksat pois.

Puolivuotta on minusta hurjan paljon. Siinä missä viisikuinen on vielä vauva, niin puolivuotias jo lähestyy uhkaavasti taapero-ikää. Tänään laitoin tytön taas seisoskelemaan sohvaa vasten, ja sitten se alkoi. Ihan tajuton itku-kohtaus (minä siis itkin, ei vauva), en voi uskoa että mun tyttö on jo noin iso! Vastahan mä olin synnärillä, ja katselin pientä vastasyntynyttä rinnallani. Mikä klisee, mutta aika todellakin saa siivet sen jälkeen kun lapsi syntyy, huh.

Mutta tässä siis pientä alkuinfoa, eiköhän tämä tästä ala sujumaan!