Mitä kuuluu?

No hyvää kuuluu! Kaveri kävi perheineen kylässä lauantaina, ja kyllä siinä menoa ja meininkiä riittää sellaisen vähän alta kaksivuotiaan kanssa. Oli ihana nähdä ystävää pitkästä aikaa. Vaikka he olivatkin kylässä useamman tunnin, niin silti tuntuu, että jäi paljon asioita puhumatta. Juttua riittäisi kyllä niin pitkäksi aikaa! Ihan liian harvoin tulee nähtyä, vaikkei tämä välimatkakaan mikään mahdoton ole.

Nyt vielä on tuo tyttöjen ikäero aika huima, mutta pari vuotta eteenpäin, niin varmasti on neideille jo toisistaan paljonkin seuraa.

Mitäs tänne muuta. Minea on ihana iloinen pallero, joka ehtii joka paikkaan. Pistorasioihin, sisutustikkaisiin, koiran lelukorille… Lähinnä siis kaikkialle, minne ei olisi lupa mennä.

Ollaan jo jonkun aikaa päivitelty tuota kuolan määrää (!!) jota Minealta valuu pisin suupieliä. Nyt parina päivänä on ollut posketkin punaisena, ja ajattelin sen johtuvan pakkasista, mutta kun eilen kurkattiin suuhun niin kappas! Sieltä on tulossa pari hammasta alas! 🙂 Saa nähdä milloin tulevat läpi, mutta ihan selkeästi siellä jo kuultavat.

 

Ensi viikonlopulle olisi ohjelmassa yökyläilyä anoppilaan! Siellä oltiinkin viimeksi jouluna, joten eiköhän jo olekin aika sielläkin taas vierailla.